Ei niin pientä hyvää tekoa, etteikö netissä möyhyävä kansanosa saa käännettyä sitä negatiiviseksi. Puhumattakaan siitä, jos hyvä teko sattuu olemaan mittaluokkaa suurempi.
Juuri näin kävi Juha Sipilän kohdalla tänään. Välittömästi kun Sipilä oli Ylen Ykkösaamussa ilmoittanut antavansa kotitalonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön, sosiaalisen median kanavissa alkoi lennellä epäilyjä, että Sipilällä on ketunhäntä kainalossa.
Osa epäili Sipilän hakevan ratkaisullaan vain myönteistä imagoa. Toiset arvelivat Sipilän jotenkin hyötyvän taloudellisesti. Ehkä hänelle maksetaan jotain kautta vuokraa talosta. Tai ehkä tämä on jonkinlainen verotekninen ratkaisu.
Voi herranen aika.
Tehdään nyt kertalaakista asia selväksi: Aina, kun poliitikko astuu sanoista tekoihin – pöydän takaa eturiviin – se on raskaan sarjan arvojohtamista. Ja kun sen tekee pääministeri kansaa jakavassa asiassa, merkitys on suunnaton.
Pakolaisongelmaa tämä ei ratkaise, mutta Sipilän teolla on nimenomaan arvojohtamisena paljon isompi merkitys kuin millään puheilla tai julistuksilla.
Siksi on aivan toisarvoista edes miettiä, onko Sipilällä tässä asiassa ketunhäntä kainalossa vai ei. Sillä ei nimittäin ole mitään merkitystä.