Kotimaa

Mainos

Kolme masennuksen kokenutta naista kertoo, kuinka vaikeistakin ajoista voi selvitä

Radha Malmin koirat Runo ja Haiku antavat hänen elämäänsä säännöllisen vuorokausirytmin. Jouluna Malmin suunnitelmiin kuuluu saunomista, kokkailua ja syömistä.
Kotimaa 25.12.2017 21:35
Nea Alanen

Elämässä on hetkiä, jolloin ilon kipinä on sammunut tai intohimo kaikkeen on kadonnut. Kaamoksenkin syövereissä piilee yli tuhatvuotinen onnen aihio, joulu.

Masennusta voisi kuvailla mitäänsanomattomaksi tyhjyydeksi, jossa millään ei ole väliä. Ilo ja intohimot katoavat, oikeastaan kaikki tunteet menettävät merkityksensä. Elämässä on kuitenkin hetkiä, jolloin masentunutkin voi ehkä hetkeksi nousta synkkyydestään. Sellainen hetki on joulu.

Kolme masennuksen kokenutta naista kertovat, kuinka vaikeistakin ajoista voi selvitä ja kuinka joulu on lämmin ja rauhallinen irtiotto kaikesta.

Radha Malmin jääkaapissa oli jo hyvän aikaa ennen joulua avomiehen valmistama niin sanottu harjoituskinkku ja lanttulaatikkoa.

- Harjoituskinkku onnistui hyvin. Se on herkullista, Malm iloitsi ennen joulua tehdyn haastattelun aikaan.

Joulu herättää toiveita paremmasta tulevaisuudesta. Malm, 22, on sairastanut masennusta yli kymmenen vuotta. Elämässä on tänä aikana ollut hyviä ja huonoja aikoja. Nyt on menossa tasaisen harmaa, mitäänsanomaton vaihe. Pahimmasta on kuitenkin selvitty.

Masennus alkoi jo ala-asteella. Syvimmät pohjamudat Malm koki noin viisi vuotta sitten. Silloin hänellä oli myös itsetuhoisia ajatuksia.

Muut aiheet eivät Malmin kasvoilla juuri tunteita herätä, mutta joulun mainitseminen nostattaa hymyn huulille.

- Toivon, että joulu olisi sellainen, josta olen aina haaveillut. Odotan joka vuosi kivaa joulua, mutta olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi.

Aiemmat joulut Malm on viettänyt joko yksin tai kumppanin ja sukulaisen kanssa. Tämä on ensimmäinen joulu avomiehen kanssa yhteisessä kodissa.

- Jouluaattoon kuuluvat riisipuuro, sauna ja paljon ruokaa. Päivällä käydään kävelyllä. Illalla syödään jälkiruokia ja avataan lahjat, Malm suunnitteli.

Tamperelainen Meri Suominen jäi aikoinaan lukiosta puoleksitoista vuodeksi pois: "Suorittamalla koulun loppuun osoitin itselleni, että osaan ja pärjään. En ollut tyhmä sen takia, että olin masentunut. Se oli se isoin juttu." KUVA: Nea Alanen

Meri Suominen suhtautuu jouluun hyvin odotuksin, vaikka ei se aina ole ollut mukavaa aikaa.

- Olen aina pitänyt siitä tunteesta, kun herään jouluaaton aamuna. Se on ehkä parasta joulussa, Suominen hehkuttaa.

Hän on nyt 23-vuotias yliopisto-opiskelija ja kokee, että elämä ei ole oikeastaan koskaan aiemmin tuntunut kovin mukavalta.

- Tällä hetkellä elämässä menee pitkästä aikaa todella hyvin. Ehkäpä se tuo jotain lisämakua joulun viettoon tänä vuonna, Suominen pohtii.

Teini-iässä nousivat ensimmäiset merkit masennuksesta, mutta ne laitettiin teiniangstin piikkiin. Lukio oli juuri alkanut, kun Suomisen vointi romahti. Hän oli puolitoista vuotta kotona masennuksen syövereissä tekemättä yhtään mitään.

- Aika pitkään ajattelin, että tässä se minun elämäni nyt sitten oli, vaikken ollut edes täysi-ikäinen, Suominen muistelee.

Entisessä kotikaupungissaan Raumalla hän ei koskaan saanut apua niiltä tahoilta, joiden olisi pitänyt auttaa alaikäistä masennuspotilasta. Keskusteluapua tai lääkitystä ei edes tarjottu. Muutaman hyväsydämisen ihmisen avulla hän kuitenkin ponnisteli ja valmistui lukiosta neljässä vuodessa pitkästä poissaolostaan huolimatta.

- Suomessa masennuksen suurin ongelma on sen stigma. Se häpeä, että on mieleltään sairas. Ajattelin itse pitkään, että olen vain laiska, surkea ja tyhmä. Oikeasti masennus on vakavasti otettava sairaus, nyt jo tervehtynyt Suominen määrittelee.

Ylöjärveläisen Anu Holopaisen tekee onnelliseksi erityisesti muiden auttaminen ja iloiset ihmiset. Onnea elämään tuovat myös koirat ja oma poika. "Olen iloinen, että asiani ovat hyvin. Aina voisi mennä huonomminkin", Holopainen toteaa.

Jouluun kuuluu ehdottomasti monta pellillistä omatekoisesta taikinasta valmistettuja joulupipareita. Niillä voisi vaikka elää koko joulun. Anu Holopaiselle, 32, joulu on rauhoittumisen aikaa.

Holopainen eli reilut kymmenen vuotta masentuneena. Huonoon elämään tottui salakavalasti. Holopainen tajusi liian myöhään olevansa romahduspisteessä. Siitä alkoi kahden vuoden toipumiskausi, jota jouduttivat mielialalääkkeet ja aktiivinen positiiviseen keskittyminen. Nykyään hän elää juuri sellaista elämää kuin haluaa.

- Jälkeenpäin kun ajattelee, masennus on pelottava asia. Kaikki on tyhjää. Eikä niiltä ajoilta edes muista mitään, Holopainen kuvailee.

Holopainen haki apua vasta, kun ei pystynyt astumaan työpaikkansa ovesta sisään purskahtamatta kyyneliin.

- Uskon vahvasti, että masennuksesta voi selvitä. Sen eteen täytyy tehdä todella paljon töitä. Ei siitä voi päästä eroon, jollei ole vahvaa uskoa omaan parantumiseen, Holopainen summaa.

Vaikeasta ahdistuksesta ja pohjamudista selvinnyt Holopainen valaa toivoa masennuksesta kärsiville.

- Toivoa on. Tie on pitkä ja kivinen. Jos oikeasti haluat sitä, niin saat haluamasi elämän. Tarvitaan päättäväisyyttä, vaikka se on todella, todella vaikeaa.

- Tuntuu, etten ole 15 vuoteen voinut elää täysin omaa elämääni. Nyt tuntuu vihdoin, että pystyn. Paljon negatiivista on tapahtunut. Voisin olla ihan pohjalla. Olen kuitenkin täynnä uutta intoa, koska tiedän, että tämä kaikki johdattaa johonkin vielä parempaan.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (51)

Onko masennus vain aivokemiaa? Voiko siihen vaikuttaa muuten kuin lääkkeillä?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Samaa mieltä, tosin sillä myönnytyksellä lääketehtaille että kaikki tunteet ovat joka tapauksessa aivoissa tapahtuvaa kemiaa. Ei sen todellisempaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lajikehitys häiriintyy, kun lääkkeillä tehdään mahdoton mahdolliseksi ja jatketaan elinikää.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minä olen alakuloinen silloin kun minua ei ymmäretä aidosti ja oikein tai ei haluta ymmärtää kun olisin halunnut lapsena ja nuorempana toteutta itseäni ei siihen ollut eikä annettu mahdollisuutta ei taloudellisesti niinkuin ei muullalaillakaan niin nyt sitte harrasta mikä minua kiinnostaa enkä minäkään ajattele kuin että nyt saan tosiaan toteuttaa omaa maailmaani enkä muiden ,

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Parhaita masennuksen asiantuntijoita ovat yleensä ne, jotka eivät ole sitä kokeneet. Eivät ainakaan vaikeana. Siksipä ohjeista ei ole puutetta. Niitä on joka lähtöön.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minusta tosiaan parhaita masennuksen asiantuntijoita ovat he jotka ovat omin voimin selättäneet alakulot ja ketutukset eivätkä ole lähteneet massojen mukaan heittäytymällä masentuneena sängyn pohjalla. Väitän että ainakin osalla meistä ei-masentuneista on ollut karumpi elämä kuin monella masentuneella. Eikö olisi järkevää katsoa mallia siitä miten me selviämme elämästämme?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

ja paljon nähnyt ihminen tietää tämän: on olemassa "masennusta" ja masennusta. Ensimmäinen on sitä ihan tavallista elämän vastamäkeä ja uupumusta, mistä naistenlehdet kirjoittavat milloin minkäkin julkkiksen naamalla. Ikävää ja rankkaa, mutta siitä toipuu arjessa ja usein omin voimin ja lähimmäisten tuella. Sitten on sitä kovaa, työkyvyn ja toimintakyvyn vievää sairautta nimeltään masennus, jota ei voi verrata mihinkään tavalliseen tunteiden vaihteluun. Se on tappava tauti, joka uuvuttaa ja sairastuttaa myös läheisiä ihmisiä. Siihen liittyy monia vakavia oireita ja muutoksia aivokemiassa. Muutokset ovat faktaa ja mitattavissa mm. aivojen kuvantamisella. Siihen liittyy myös perinnöllistä alttiutta. Kaikki ns. kovia kokeneet ihmiset eivät siihen sairastu. Useimpiin meistä ns. kovat kokemukset erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa jättävät lähtemättömät jäljet. Voisit perehtyä aiheeseen tarkemmin. Lukea myös persoonallisuushäiriöistä. Jos joskus näet läheltä, mitä vakava masennus on, saat siitä paljon ajattelemisen aihetta. Se ei ole muoti-ilmiö, vaan sairaus, jota on sairastettu kaikissa kulttuureissa ja kaikkina aikoina. Ne lainalaisuudet, joilla ihmisen saa kärsimään, tunnetaan nykyään varsin hyvin. Ai niin- psykopaatit eivät sitä koe. Tästäkin aiheesta on viime aikoina julkaistu paljon aivotutkimuksiin perustuvaa tietoa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Elämän kokemukset eivät liity mitenkään pitempi aikaiseen masennukseen. Taidat sekoittaa kaksi eri asiaa,alakulon ja masennuksen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vuosikausia luulin olleeni ystävä läheiselleni. Piinaavat tekstiviestit ja muu käyttäytyminen kävivät voimilleni.
Hän todella yritti laittaa kiilaa aviomieheni ja minun välilleni. Mustasukkaisuutta pitkäaikaisesta avioliitostani?
Todellakin käsittämättömiä temppuja!
Hän on eronnut aviomiehestään ja sen lisäksi useita suhteita.

Päätin laittaa pisteen ns ystävyydellä tekstiviestillä, että nyt riittää.

Kun on vaikeaa, niin ystävyys on todella tärkeätä. Mutta se, että ystävyys päätty on todella surkeaa, molempien kannalta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä on kuin olisi sen itse kirjoittanut. Jatkuva piina ja arvostelu parisuhteesta, lemmikkieläimestä, asunnosta ja työpaikasta. Negatiivinen arvostelu 24/7 vaikkei viesteihin enää tullut vastattatua. Tuettu ja ymmärretty on - mutta rajansa kaikella.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Semmoisen huomasin. Olen ollut kohta 2 vuotta gluteenittomalla. Aloin syömään gluteenia pari kuukautta sitten ja yllätys yllätys- masennus iski kaksinkertaisena, tietenkin tämä pitkä pimeä jaksokin on raskas... En kyllä uskalla syödä enää gluteenia.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jo on taas, ihmiset siis muut kuin keliaatikot on syöneet gluteenia vuosi tuhansia, ja nyt se yhtäkkiä sinun mielestä aiheuttaa masennusta ? Kumma ettei kaikille sitä tee.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Miten niin ei kaikilla tee? Masennus on suorastaan räjähtänyt käsiin. Nykyinen vehnäjauho sisältää 30-40 kertaa enemmän gluteiinia kuin 70-luvulla. Niin paljon enemmän syömme gluteiinia ja tulokset ovat sen mukaiset. Itse olen paljon positiivisempi ja energisempi kn en syö lainkaan viljatuotteita. Jouluaikaan tulee syötyä pullaa ja kakkuja sekä leipää ja heti on olo väsynyt ja haluton. Mikään ei huvita. Samaa olen kuullut monelta. Olo muuttuu heti energiseksi ja positiivisemmaksi kun jättää gluteiinin pois. Älä kommentoi ennenkuin kokeilet itse.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minulle kirjoitettiin masennuslääkitys, vaikka en missään vaiheessa tuntenut itseäni masentuneeksi. Hetken aikaa söin lääkkeitä, mutta huomasin muuttuvaksi lähinnä zombieksi, joka ei tunne mitään. Itse kyllä tiesin ennen lääkitystäkin, että elämään kuuluu ylämäkiä ja alamäkiä, ei sen vuoksi lääkettä tarvitse määrätä. Varsinaiseen "ongelmaani" kukaan ei halunnut puuttua, vaan lääkityksellä mitätöidä asia, niin etten siitä enää puhuisi. No, nykyään pärjään "ongelmani" kanssa ihan itse. Ja elämänhalun sain lääkityksen lopetettuani takaisin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Hyvä että masennuksesta tehdään juttuja. Olisi kuitenkin ollut hyvä ottaa juttuun mukaan myös yksi mies.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Masennuslääkkeet eivät paranna masennusta, mutta turruttavat kaikki tunteet niin, että mikään ei tunnu miltään. Näin on muutama masennuslääkityksellä oleva tuttavani kertonut, ka jokainen kertoi keskustelleensa asiasta muiden masennuslääkitystä ottavien kanssa. Itse huomasin tuttvissani samaa "vakautta". Kukaan ei ole ilahtunut oikein mistään (mikään ei saa hihkumaan innostuksesta). Masennuslääkityksellä oleva ei myöskään ns. hetkahda mistään. Asia joka saa ihmiset pois tolaltaan, jopa suuttumaan, saa masennuslääkityspotilaalta lähinnä olan kohautuksen. He kokivat sen itsekin ongelmana, ja halusivat kaikki loppujen lopuksi pois masennuslääkityksestä niin pian kuin mahdollista. Vaikka arkielämä on toki helpompaa lääkityksessä, niin tuo tunteiden turruus ei miellytä ketään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

ikävää, että tuttavillesi kävi näin. toivottavasti he voivat jo paljon paremmin.

kyseessä on kuitenkin asia, joka on hyvin yksilöllinen, ja tämänkaltainen asian toistaminen saattaa vaikuttaa masentuneisiin niin, etteivät he halua lääkitystä, vaikka siitä todella olisi apua. itse olen ollut nuoruusiästä saakka masentunut ja en pärjää ilman lääkitystä.

lääkityksen avulla pystyn selviämään edes jotenkin päivästä toiseen sekä nukkumaan yöllä. kesti kauan, että löysin itselleni sopivan lääkeyhdistelmän. käyn myös terapiassa mutta lääkkeiden antamalla pohjalta arkirutiinit ja muut elintavat saavat minutkin pysymään kiinni arjessa. olen hyväksynyt sen, että en välttämättä koskaan parannu masennuksesta ja että joudun käyttämään mielialalääkkeitä loppuelämän. nykyinen lääkitykseni ei siis turruta tunne-elämääni täysin harmaaksi mössöksi, vaan pystyn kokemaan siitä huolimatta myös paljon erilaisia ja eri ääripäiden tunteita (iloa, surua, vihaa, tyytyväisyyden ja onnen tunnetta ja mitä kaikkea muuta näitä nyt on).

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Itsellä on masennuslääkitys terapian jatkeena, ja tunnen ihan kuten tuntisin ilmankin. Pahin terä voimakkaista tunteista leikkautuu pois, mikä on ihan hyvä: toimintakyky pysyy parempana. Tunnen myös pakahduttavaa intoa, lämpöä ja iloa, kun viimein osasin etsiytyä paikkaan missä olen näitä tunteita ennenkin kokenut.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (51)
Mainos
Mainos

Uutisvirta

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Rahaton ei lähde lääkäriin

Ei kai tuo mikään uutinen enää ole.Lääkekorvauksien omavastuun noustessa yksikertaisesti ei ole varaa lääkkeisiin,koskee... Lue lisää...
paksu pertta

Jari ja sarjakuvat

Jari

25.2.

Naapurit

26.2.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image