Jo Aleksanteri Suuri osasi arvostaa jäätelöä. Hän popsi sitä jopa sotaisten valloitusretkiensä aikana. Suomalaiset taas oppivat jäätelönvalmistuksen venäläisiltä. 1800-luvulla jäätelöä valmistettiin muun muassa kotimaisissa konditorioissa. Suomessa jäätelön tehdasvalmistus alkoi 1920-luvulla.
Suomalaiset ovat viileän herkun ystävinä nykyään Euroopan huippukuluttajia. Suomen Jäätelöteollisuuden tilastojen mukaan vuosisyönti on yli 70 miljoonaa litraa.
Koneesta tuli vaasi
Jäätelön valmistuksen historian alkuvaihe vaati pitkäjännitteistä käsityötä. Rahvaalle jäätelö on myyty läpi vuosikymmenten myyntilaatikoista, kärryistä ja kioskeista.
Porilainen kotiseutuneuvos Olavi Koskinen on kerännyt museollisen Rosenlewin tuotantoon liittyvää tavaraa. Kokoelmasta syntyi nykyinen Rosenlew-museo. Hän tallensi suojiinsa myös kotitalouksien käyttämiä koneita, joiden joukossa on monia jäätelökoneita.
Alkujaan jäätelöntekijä keitti massan kuparikattilassa ja jäähdytti sen juoksevassa vedessä. Teräsastioihin kaadettu massa upotettiin puuastioihin. Astioiden väliin laitettiin jäämurskaa ja merisuolaa. Jäätelöseos vatkattiin jäätymispisteeseen, minkä jälkeen se sai rauhassa jäätyä.
"Jäätelökoneet jäivät kodeissa käyttämättä, kun maito keveni. Sitä ei enää voinut käyttää jäätelön raaka-aineena. Olen löytänyt entisaikojen jäätelökoneita, joista on tehty kukkavaaseja. Koneosa on heitetty pois", Koskinen kertoo kotoisen jäätelönteon loppumisesta.
Raikasta, sanoi pikku-Olavi
Nykyisin 87-vuotias Koskinen söi itse ensimmäisen jäätelönsä 1930-luvulla. Se hänelle ostettiin Porin Raatihuoneenpuiston läheisestä kärrystä, josta myytiin irtojäätelöä tötteröihin.
"Se oli ihmeellinen raikas herkku. Kaikki vähänkin makea maistui tietenkin pikkupojasta hyvältä", Koskinen muistaa.
Koskinen kertoo, miten jäätelö maistui 1940-luvun vapunviettäjille.
"Aattona meni kahdessa tunnissa 400 puikkoa ja vappupäivänä toinen mokoma. Rahaa tuli vanhan ajan markkoina 60 000, jotka painoivat niin, etten meinannut pankkiin jaksaa niitä kantaa."
