Mielenterveysongelmia käytetään liian usein lasten huostaanottojen perusteena, katsoo Oulun ensi- ja turvakodin uusi johtaja Timo Peltovuori. Hänen mielestään tapaukset voitaisiin ratkaista toisinkin.
”Suomessa tehdään paljon huostaanottopäätöksiä. Lasten parasta kaikki toki ajattelevat, mutta lapsen etu voi olla myös se, että äitiä tai isää tuetaan vanhemmuudessa, vaikka tällä olisi jokin sairaus.”
Pienelle lapselle on Peltovuoren mukaan yhdentekevää, onko vanhemmalla jokin diagnoosi tai onko tämä töissä, jos vanhemmuus muuten toimii.
Peltovuori toivoo sosiaali- ja terveystoimelta nykyistä parempaa yhteistyötä näissä tilanteissa. Ammattilaisia Suomessa riittää, mutta kukin hoitaa omaa tonttiaan.
Ajoissa saatu apu henkiseen hätään ehkäisee mielenterveys- ja perheongelmia, mutta aina sitä ei kehdata tai osata hakea.
”Suomesta puuttuu ympäri vuorokauden päivystävä numero, johon voisi ottaa yhteyttä mielenterveysasioissa.”
Kun tukea ei saa, ongelmat pahenevat. Tilanteet näkyvät ensi- ja turvakotien toiminnassa perhe- ja lähisuhdeväkivaltana sekä päihteiden käyttönä.
Lue koko juttu Sunnuntai-liitteestä tai Kalevan Terve24-palvelusta.
Kommentit
Yhdessä eroperheessä isä ei halunnut äidin saavan lasten huoltajuutta ja heitti pallon sosiaaliviranomaisille.Kaksi lasta huostaanotettiin ja heitettiin psykiatrisen sairauden varjolla psyykenlääkkeiden koekaniineiksi laitoksiin.Äiti yritti vastustaa mutta mikään ei enää auttanut. Kun huostaanotto päättyi 18-vuotiaana sosiaalitoimi pesi kätensä; heillä ei enää ole vastuuta eikä varoja huolehtia näistä nuorista. "Itsenäistyneet" nuoret heitettiin maailmalle ilman mitään tukea,omasta perheestä vieraantuneina.Tämä tapahtui Pudasjärvellä joka tunnetusti nuoristaaan huolehtii ja heille harrastukset yms.tarjoaa.
Surullisen usein kuulee tapauksista missä henkisesti kehittymättömät vanhemmat käyttävät lapsia pelinappuloina parisuhdedraaman kiemuroissa ja tuhoavat lasten tulevaisuuden tehokkaasti.
Ja myös toisinpäin. Jos perheiden varhainen tukeminen on ongelma, on myös se halutaanko apua ottaa vastaan. Mieshän on arvomaailmassamme perheenpää, joka seisoo omilla jaloillaan ja määrittää omanarvontuntonsa työn kautta.
Tiedättekö miltä tuntuu, kun yksin ostarilla huomiota kerjäten hengaileva lapsi paljastaa, "En halua mennä kotiin, koska siellä on isä, eikä äiti ole tullut vielä töistä kotiin"? Onko se ongelma lapsen puhetta vai ongelma perheen lapsen puhetta?
Ainakin Oulussa viranomainen on tehnyt tai yrittänyt tehdä mielivaltaisia päätöksiä.
Sisaret erilleen.
Aina masennukseen annetaan pillereitä ja pitkittyessä enempi ja vahvempia mutta alkuperäiseen ongelmaan ei ole resursseja puuttua. Jos masennus jää pysyväksi,se turmelee ja muuttaa monen ihmisen elämää.Pillerit ei ole ratkaisu,ne on vain apukeino ratkoa ongelmia muiden joukossa. Auttava puhelin ympäri vuorokautisesti olisi hieno ajatus sinne saisi soittaa myös perheen jäsenet!
Peltovuori puhuu asiaa. Liian herkästi laitetaan lapsi kierrätykseen. Suomi on huostaanottojen osalta kärkimaita. Monissa tapauksissa huostaanotto voitaisiin estää oikealla ja riittävällä tuella perheisiin. Nythän huostaanotoista on tullut kovanluokan bisnestä. Laitossijoitukset tulisi olla vain ja ainoastaan lyhytaikaisia tarkastelujaksoja varten, ei missään tapauksessa yli vuoden sijoituksiin. Lapsi laitostuu todella nopeasti ja kasvaa laitoslapsen rooliin. Lisäksi laitoksessa olevat työntekijät eivät aina katso lapsen etua, vaan ollaan sillä omalla "mukavuusvyöhykkeellä". Valvontaviranomaisten tarkastuskierroksia lisää.
Lapsuus on ainutkertainen asia, pidetään huolta lapsistamme, myös naapurin lapsista.
Jo odotusaikana ja lapsen syntymän jälkeen neuvolakäyntien määrää ja aikaa kun lisätään,saadaan apu alkaviin ongelmakohtiin. Vielä parempi,jos terveydenhoitaja menee kotikäynnille.
Lapsiperheelle tukihenkilö heti ensimmäisen lapsen synnyttyä.
Mielenterveys voi alkaa horjumaan,kun äiti ei saa riittävää tukea,jota tarvitsisi.
Aivan
Kun ongelmia ratkotaan pillereillä, eikä ristiriitoja ratkomalla, niin sitä äkkiä ollaankin vakavia mielenterveyspotilaita, eikä kyetä enää edes lapsista huolehtimaan saatika sitten itsestä. Suomalainen pilleritiede voisi hiukan tutkia itseään ja miettiä muutakin kuin pillerin myyntikäyrää sojotusta. Samoin pillereitä kirjottavat lääkärit ja päättäjät voisivat miettiä omaa etiikkaansa ihmisen "hoitamisessa* ja "turvan tuomisessa" yhteiskuntaan.
Siis tämä "ammattilainen" pitää mieleltään järkkyneitä samassa kategoriassa töissä käyvien kanssa? Onkohan nyt mies paikallaan?
Aika moni mieleltään järkkynyt on töissäkäyvä JA aika moni töissäkäyvä on mieleltään järkkynyt.
varmaankin tarkoittaa ettei lapsi välitä onko vanhemmalla mielenterveysongelma tai onko tämä työtön, jos vanhemmuus toimii..
Joka viides suomalainen työssäkäyvä ihminen syö mielialaan vaikuttavia lääkkeitä. Puhutaan siis samasta asiasta, mieleltään järkyttynyt on tyypillisesti "normaali" työssä käyvä ihminen.
No voi, suuri riski puhua viisaita lehtiartikkelissa (haastattelussa), kun tulee näin kovasti väärinymmärretyksi!
Niin puuttuu ja edes perheneuvolihin ei oteta kaikkia tapauksia eikä aikaa saa kun mietitään tarvitsettekohan nyt varmasti ajan sinne.Joskus näissä tapauksissa voi olla kiire.