Helsinkiläinen SUP-lautailija Timi Hellman on jumissa. Navakka lounaistuuli on pakottanut hänet pysymään maanantai-illasta asti Taivassalossa Naantalin luoteispuolella. Onneksi juhannusaaton vastainen yö näyttää jo suotuisalta, sillä 900 kilometriä rantaviivaa odottaa.
Hellman on asettanut itselleen todellisen kesähaasteen: hän aikoo meloa SUP-laudalla koko Suomen rannikon Virolahdelta Tornioon. Matkaa kertyy kaikkiaan 1300 kilometriä, josta on nyt takana 400.
– SUP-laudalla pääsee paikkoihin, joihin veneellä ei pääse. Sillä kulkiessa näkee paikkoja, joita suurin osa ihmisistä ei koskaan näe, vaikka liikkuisi aktiivisestikin vesillä, Hellman kehuu kulkuvälinettään.
Matka alkoi Virolahdelta kesäkuun alussa. Erikoinen matkaaja on ehtinyt saada osakseen pitkiä ja ihmetteleviä katseita.
– Moni on kysynyt olenko hävinnyt tai häviämässä jonkin vedonlyönnin, Hellman nauraa.
Hämmästyksen jälkeen ihmiset ovat olleet kannustavia, ja paikalliset ihmiset ovat tarjonneen hyödyllisiä neuvoja ja apua.
Koko varustus SUP-laudalla
SUP-laudan päällä kulkee miehen lisäksi täysi retkivarustus: teltta, makuupussi ja -alusta, vaihtovaatteet, jonkin verran elektroniikkaa blogin päivitystä ja kuvaamista varten sekä retkiruokaa ja paljon vettä.
– Vettä pitää olla paljon siltä varalta, että tulee huono tuuli ja joutuu jäämään vaikka pariksi päiväksi saareen. Tai jos tulee kipeäksi ja joutuu parantelemaan jossain pidemmän aikaa, Hellman kertoo.
Alun perin idea reissusta tuli jo vuosia sitten päiväretkellä Suvisaaristossa.
– Silloin mietittiin, että olisipa vähän siistiä tehdä pidempikin reissu SUP-laudalla Suomessa ja nähdä mitä kaikkea löytyy ja miten rannikkoa pitkin pystyy reissaamaan.
Ajatus jäi itämään, ja pian Hellman suunnitelmissa oli jo koko rannikon mittainen retki. Viimeisen vuoden aikana hän sai mukaan sponsoreita ja suunnitelma konkretisoitui nykyiseen muotoonsa.
Matkakokemuksen lisäksi hän toivoo lisäävänsä tietoutta SUP-lautailun mahdollisuuksista ja Itämeren suojelusta.
– Ei ole tarkoitus paasata, vaan haluan kuvilla ja teksteillä inspiroida ihmisiä tutustumaan ympäristöön ja harkitsemaan omia arkipäiväisiä valintoja, Hellman sanoo.
Oulun kohdalla haastavia ylityksiä
Etelärannikko on Hellmanille tuttua seutua, koska hän on käynyt varusmiespalveluksen laivastossa. Pohjoisemmaksi tultaessa maisemat ovat uusia.
– Se on vain kiva kun ei tiedä mitä tulee.
Hellmanin tekemän kartoituksen mukaan matkan haastavimmat paikat tulevat olemaan Oulun kohdalla. Hänen reittisuunnitelmansa on ohittaa Hailuoto sen länsipuolelta ja koukata saaria pitkin kohti Torniota.
– Siellä on pitkiä ylityksiä keskellä merta. Saarten etäisyydet voivat olla kymmenen kilometriä. Se on erikoisempi haaste, jota ei ole tullut aiemmin kokeiltua.
Saaria pitkin reitti Oulun ohi olisi nopein ja lyhin. Kokeneenkin suppaajan on kuitenkin nöyrryttävä sään edessä.
– Jos sää on huono, niin se pakottaa tulemaan lähempää manteretta. Olosuhteet pitää katsoa tarkkaan, koska yksin keskellä merta on aika haavoittuvainen.
Hellmanin on määrä saapua määränpäähänsä Tornioon heinäkuun puolivälissä. Juhannusviikon tuulten aiheuttama pysähtyminen Taivassalossa ei ole vielä hetkauttanut aikataulua sen kummemmin.
– Saa nähdä missä vietän juhannusta, ehkä jossain Uudenkaupungin saaristossa.
Tähän mennessä Hellmanin retken sykähdyttävin hetki on ollut Loviisan kohdalla saaressa, johon hän leiriytyi koko päivän melonnan jälkeen. Hän löysi pienen retkisataman tulipaikkoineen.
– Oli komea auringonlasku, linnut lauloivat ja lahden poukama oli aivan peilityyni. Vähän matkan päässä vastarannalla lauma peuroja söi ruohoa. Silloin oli niin hieno fiilis, että sellaista ei ihan hirveästi pääse kokemaan.
Hellmanin matkaa ja sijaintia voi seurata hänen blogissaan.