Pula työntekijöistä ja rahasta on johtanut siihen, että lastensuojelussa raha voi vaikuttaa ratkaisuihin enemmän kuin lapsen etu.
”Asioiden valmistelu ja päätöksenteko eivät aina tapahdu hyvää hallintotapaa noudattaen”, kertoo sosiaalihuollon ylitarkastaja Elisa Roimaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta.
Hän kertoo esimerkkinä, että kun lapsen sijaishuoltopaikkaa muutetaan, täytyy kuulla 12 vuotta täyttänyttä lasta, selvittää sitä nuoremman lapsen mielipide, kuulla huoltajaa, vanhempia ja sitä ihmistä, jonka hoidossa lapsi on ollut ennen asian valmistelua.
Näin saatetaan tehdä muodollisesti. Ero on kuitenkin siinä, tehdäänkö valmistelut ajoissa, avoimesti ja yhteistyössä kaikkien kanssa.
Myös pätevistä lastensuojelun työntekijöistä on maakunnassa pulaa. Virkoja on liian vähän, eikä niitä saada täytettyä, työntekijät vaihtuvat ja heillä on liikaa töitä.
Vaikka yhteistyö muiden viranomaisten kanssa olisi tärkeää, lastensuojelun työntekijöiden vaihtuvuus voi saada luottamuksellisen yhteistyön jopa mahdottomaksi. Tilanne voi kärjistyä niin, etteivät muut viranomaiset ota edes yhteyttä sosiaalityöntekijöihin silloin, kun tarvittaisiin esimerkiksi konsultointiapua.