Virallisesti – ja osittain aidostikin – hallitustunnustelija Juha Sipilä (kesk.) pitää hallituspohjaa avoimena. Keskustalaiset pohtivat tiistaina iltayöhön saakka sitä, nouseeko hallitukseen keskustan ja perussuomalaisten rinnalle kokoomus vai Sdp.
Vahva logiikka puhuu sen puolesta, että onnennumero osuu Sdp:n ja Antti Rinteen kohdalle.
Sipilän neuvottelukaava vaikuttaa etenevän seuraavasti: hän saa puolueilta vastauksia ja kertoo jatkavansa keskusteluja jonkin tietyn puolueen kanssa.
Viime torstaina Sipilä ilmaisi olevansa pettynyt perussuomalaisten vastauksiin. Maanantaina puolueiden edustajat istuivat yhteisissä työryhmissä ja etsivät sopua. Keskustelut johtivat puolueiden välillä läpimurtoon, mikä tarkoittaa sitä, että Sipilän ja Timo Soinin (ps.) välillä vallitsee yhteisymmärrys hallitusohjelman keskeisistä linjauksista.
– Yhteenvetona voisi sanoa, että olemme päässeet yhteisymmärrykseen sillä tavalla keskeisistä kysymyksistä, että ne eivät enää aseta estettä jatkolle, jos perussuomalaiset ovat mukana, Sipilä muotoili sanansa.
– Talousohjelman kysymykset, joitakin erityiskysymyksiä koskien maahanmuuttoa ja Eurooppa-politiikkaa, ja pieniä kysymyksiä oli lopulta aika paljon, Sipilä kuvaili ja kertoi olevansa tyytyväinen lopputulokseen.
Tiistaina kumpikaan osapuoli ei enää halunnut peitellä luottamusta. Soinille taputettiin keskustan eduskuntaryhmässä, ja perussuomalaisten puheenjohtaja esiintyi jo valtiovarainministerin äänenpainoin.
– Jos yhteiskuntasopimusta ei tule, täytyy käyttää muita keinoja. Suoraan sanottuna se tietäisi lisäsopeutusta jo ensi syksynä ja seuraavassa budjetissa, Soini vastasi kysymykseeni yhteiskuntasopimuksen tärkeydestä ja asettui voimakkaasti Sipilän rinnalle työmarkkinajärjestöjen vastahankaa pehmittämään.
Illan päätteeksi Sipilä kertoi, että hän oli esittänyt puoluejohtajille toiveen yhteiskuntasopimuksen tukemisesta.
Pitäkäämme siis perussuomalaisten paikkaa hallitusneuvotteluissa varmana, vaikka Sipilällä on olemassa myös varasuunnitelma, johon sisältyy vihreiden ottaminen hallitukseen.
Mikä sitten puhuu sen puolesta, että Sipilä valitsee Sdp:n hallitukseen ja jättää kokoomuksen oppositioon?
Tiistai-illan sanoma:
– Minulla on ollut muutamia lisäkysymyksiä kaikille ryhmille. Pääsääntöisesti sain vastaukset. Sdp:n kanssa jäivät auki jotkin kysymykset, joihin varmaan huomisen päivän [keskiviikon] aikana saadaan vastaukset, Sipilä kertoi tavattuaan kaikkien puolueiden edustajat.
Sipilän logiikka saattaa olla sama kuin perussuomalaisten kohdalla: hän käy yksityiskohtaisemmin läpi puolueen kantoja, jos hän haluaa sen lähtökohtaisesti hallitukseen. Sdp oli ainoa puolue, jonka hallitustunnustelija mainitsi nimeltä, kun hallituspohjan ilmoittamiseen oli aikaa alle kaksi vuorokautta.
Sdp:n hallituspaikan todennäköisyyttä vahvistaa Sipilän henkilökohtainen ajankäyttö. Sipilä keskittää nyt tarmonsa asiaan, johon Sdp:llä on paljon läheisempi kytkös kuin kokoomuksella.
Hallituksen kokoonpano on Sipilälle enää poliittinen valinta, joten hän laittaa arvovaltansa ja aikansa peliin yhteiskuntasopimuksen puolesta.
– Keskiviikko ja torstain aamupäivä käytetään neuvotteluihin. Sitten katsomme tuotoksen hallitusohjelman talousohjelmaan – mikä on realistista siellä ja mikä ei, Sipilä painotti.
Yhteiskuntasopimuksen saavuttaminen – ja ennen kaikkea sen toteuttaminen vaalikauden aikana – lienee helpompaa, jos Sdp on hallituksessa. Sipilä ja Rinne puhuvat tänään taatusti yhteiskuntasopimuksesta.
Rinne on myös tavannut SAK:n johtoa ja sopinut suurimman palkansaajajärjestön kanssa yhteisistä askelmerkeistä. Näissä keskusteluissa on taatusti sovittu kirjauksista, joita osapuolet haluavat hallitusohjelmaan. Sdp:llä ja SAK:lla on yhteinen vaikuttamisen paikka, koska Sipilä sanoo suoraan, että yhteiskuntasopimusneuvotteluista on tarkoitus ottaa kohtia ja eväitä hallituksen talousohjelmaan.
Työnantajien EK luottanee yrittäjätaustaiseen Sipilään jo valmiiksi. Tässä asetelmassa kokoomuksen puheenjohtajalla Alexander Stubbilla on hyvin vähän – jos enää lainkaan – valttikortteja. EK ei tarvitse nyt kokoomusta, mikä tuntuu jopa ironiselta.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies jakaa palkansaajaleirin näkemyksen ja huolen siitä, että monet yhteiskuntasopimuksen osat kuuluvat työehtosopimusneuvotteluihin.
Käytännössä kyse on vuosia kestävästä pitkästä neuvotteluketjusta.
– Sitä se tarkoittaa. Monet asiat pitää viedä toimialakohtaisiin tes-sopimuksiin, jos aiomme muuttaa tavoitteet käytännöiksi, Häkämies tähdensi maanantaina.
Tes-neuvottelujen keskeinen rooli koko yhteiskuntasopimuksessa puhuu sekin Sdp:n hallituspaikan puolesta.
Keskustan kenttäväen enemmistö taitaa saada läpi tahtonsa peruspunamullasta.
Sitä olisi kuitenkin syytä pohtia myös kriittisesti, onko oikein, että työmarkkinajärjestöillä on näin vahvasti kouransa pelissä hallitusratkaisussa aivan viimeisillä metreillä. Toisaalta ne istuvat pöydässä Sipilän kutsumina.
