Tänään juhlitaan äidinkieltä. Tasan 170 vuotta sitten astui voimaan uusi Gymnaasi- ja koulujärjestys. Ensin suomea opetettiin ruotsiksi, ja vain poikakouluissa. Nykyään äidinkieli on yksi keskeisimmistä oppiaineista Suomen kouluissa.
Äidinkieli on paljon muutakin kuin kirjoittamista, kielioppia ja kirjallisuutta. Niiden ohella opiskellaan niin medialukutaitoa, puheviestintää kuin draamaakin.
”Äikkä on perusmukavaa, mutta ei se mikään suosikkiaine ole. Yläasteella piti opiskella sanaluokkia, mutta lukiossa on onneksi käytännönläheisempää”, toteaa Laanilan lukion toista luokkaa käyvä Sulevi Kärkkäinen, 17.
”Se on vaan niin itsestään selvää, että sitä pitää opiskella. Parasta on monipuolisuus”, määrittelee lukion kolmasluokkalainen Jaakko Heiskanen, 17, suhdettaan äidinkieleen.
Laanilan lukion toisen luokan oppilaat Taru Jormakka, 16, ja Essi Vähänen, 17, sanovat pitävänsä äidinkielestä, mutta tietyin varauksin. ”Esseiden kirjoittaminen on mukavaa, mutta kirjojen lukeminen on vähän tylsää.”
Mielipiteeseen vaikuttanee myös luokka-aste. Karkeasti jaotellen ala-asteella opetellaan lukemista ja kirjoittamista, yläasteella keskitytään pänttäämään kielioppia, välillä luetaan klassikkokirjoja ja lukiossa keskitytään ylioppilaskirjoituksissa tarvittaviin taitoihin.
Oppiaineen nimi on herättänyt keskustelua viime vuosina. On esitetty, että se muutettaisiin äidinkielestä suomen kieleksi ja kirjallisuudeksi. Taustalla on ajatus, että suomi ei ole kaikkien äidinkieli.
Äidinkielen opetuksen historiateoksen kirjoittaja, professori emerita Katri Karasma pitää luontevampana äidinkieli-nimitystä, sillä se kattaa paremmin oppiaineen osa-alueet.
”Draama on nykyisin yhtä voimakkaana opetuksessa kuin kirjallisuus, mutta äidinkielenopettajat ovat pelänneet draaman käyttöä, koska heillä ei ole välttämättä siihen koulutusta. Jotta oppiaine tulisi kiinnostavaksi, tarvitaan draamaa. Se on helpompi mieltää äidinkieleen kuin suomen kieleen”, Karasma sanoo.
Hän myöntää, että äidinkieli saattaa nimityksenä olla joillekin liian tunnevaltainen. ”Esimerkiksi poikaoppilaat voivat sitä vierastaa. Synonyymit ovat tervetulleita: aivan yhtä hyvin voisimme puhua isänkielestä.”
Laanilan lukion äidinkielenopettajan Hanna Naalisvaaran mielestä nimikysymys ei ole ratkaiseva, sillä se vaikuta aineen arvostukseen.
”Suomi on niin monikulttuurinen nykyään, että sikäli suomen kieli saattaisi olla loogisempi nimi.”
