Kiinan nousu ei ole pelkkä ilon aihe
Kiinan nousua maailman mahtivaltioksi on ennusteltu jo pari vuosikymmentä. Nyt se on sitten tapahtunut. Väkimäärältään mahtava ja kummallista markkinatalouden ja kommunismin sekoitusta toteuttava maa kiskoi itsensä viime vuonna maailman suurimmaksi vientimaaksi. Saksa jäi 80 miljardin dollarin päähän viennin arvolla mitattuna.
Kiinan kohoamisen taustalla ei niinkään ollut se, että se kasvatti vientiään huimasti. Niin ankara viime vuosi koko maailmassa oli, että Saksan vienti supistui enemmän kuin kertaakaan vuoden 1950 jälkeen. Kiinan vienti supistui vähemmän ja se kiilasi kärkeen.
Olipa taustalla mitä tahansa, Kiina on nyt viennin ykkönen. Muutoksella on huimasti poliittista merkitystä. Kiinan käyttäytymisessä alkavat näkyä nousukkaan otteet. Etenkin retoriikka Yhdysvaltain uutta hallintoa kohtaan on koventunut.
Brittiläinen viikkolehti The Economist käsitteli Kiinan ja Yhdysvaltain suhteita laajasti reilu viikko sitten. Lehti kertoi sanaharkasta, joka syntyi, kun USA oli sallinut noin kuuden miljardin dollarin asekaupat Taiwaniin. Manner-Kiina katsoo pikkuisen saarivaltion kuuluvan itselleen, USA puolestaan on säätänyt lain, jonka nojalla se voi varustaa Taiwanin puolustamaan itseään.
Joka ainut kerta, kun USA rahtaa aseita Taiwaniin, syntyy jonkinasteinen diplomaattinen kahakka. Yhdysvaltain suurlähettiläs kutsutaan Kiinan ulkoministeriöön haukuttavaksi, ja maiden välisiä sotilaallisia yhteyksiä laimennetaan hetkeksi.
Suomeksi sanoen oikeasti ei ole tapahtunut juuri mitään. Muutaman kuukauden päästä sapelinkalistelu on ollut historiaa ja hymyt jälleen leveitä.
Mutta, ja tämä on tärkeää, Economistin mukaan kiinalaisten otteet ovat selvästi koventuneet. Asekaupan takia Kiinan hallitus uhkasi amerikkalaisia firmoja sanktioilla ja vetäytymisellä kansainvälisestä yhteistyöstä. Uhkaukset ovat sitä luokkaa, että niistä syntyisi haittaa jo kiinalaisillekin. Tarkoituksena on pakottaa presidentti Barack Obama nurkkaan Taiwan-kiistassa.
Muitakin vahvoja mielenilmaisuja on nähty. Kööpenhaminan ilmastokokoukseen neuvottelemaan presidentti Obaman kanssa Kiina lähetti suhteellisen matala-arvoisen virkamiehen, henkisistä ongelmista kärsinyt brittiläinen huumekauppias teloitettiin Lontoon kovista vastalauseista huolimatta ja Iranin vastaisiin pakotteisiin Kiinaa ei tahdo saada millään konstilla.
Yhdysvallat on, kaiken lisäksi, osoittanut yllättävissä kohdissa suoranaista varovaisuutta arvioidessaan Kiinaa. USA:n puolustusministeriön katsauksessa vain neljä vuotta sitten arvioitiin, että Kiinalla on "suurin sotilaallinen potentiaali kilpailla Yhdysvaltain kanssa" ja että sen varustautuminen on riski alueelliselle sotilaalliselle tasapainolle.
Nyt puolustusministeriö arvioi Kiinan "sotilaallisen kyvyn mahdollistavan sen toimimisen entistä merkittävämmässä ja rakentavammassa roolissa kansainvälisissä suhteissa".
Väkisin tulee mieleen, että siinä keskustelevat velkoja ja velallinen. Amerikkalaisia alijäämiä on paikattu kiinalaisilla ylijäämillä. Maailman kapitalistisin maa on korviaan myöten velkaa maailman kommunistisimmalle maalle. Velka alkaa sitoa myös poliittisesti.
Kiinan nousuun supervallaksi on suhtauduttu aika lailla kevyesti. Ilmeisesti syvä talouslama on saanut vahvasti talouttaan kasvattavan Kiinan näyttämään pelastajalta. USA on paljon helpommin maalitauluna kansainvälisissä suhteissa sotiensa vuoksi ja koko maailmaa ravisuttavan talouskriisin lähtömaana.
Pitäisi kuitenkin muistaa, että kaikkine puutteineenkin Yhdysvallat on demokraattinen maa, se on taannut kansalaisilleen laajat vapaudet mukaan lukien sananvapauden ja se on hyvin kehittynyt talous. Kiinalla on näistä luetelluista vain kehittynyt talous. Maa polkee ihmisoikeuksia ja käyttää suunnattomasti resursseja kansalaistensa valvomiseen.
Yhdysvaltain ulkopolitiikan kovimmat kriitikot ovat läpi vuosikymmenten puhisseet "maailmanpoliisista", joka katsoo voivansa tehdä mitä huvittaa. Hyvin erikoista on se, että vastaavat puheenvuorot Kiinan kohdalla suorastaan loistavat poissaolollaan.
Kansalaisjärjestötkin, eritoten Greenpeacen kaltaiset hyvin organisoidut liikkeet, marssittavat kyllä väkeään läntisiin demokratioihin vaatimaan yhtä ja toista. Taivaallisen rauhan aukiolla heitä ei iskulauseineen näe.
Vaikka pitäisi. Jos on amerikkalaisten käyttäytymistä ollut joskus vaikea sietää, vieläkin vaikeampaa voi tulevaisuudessa olla kiinalaisten käyttäytymisen sietäminen.
**
Yhdysvaltain ensimmäinen rouva Michelle Obama on lähtenyt taistoon lasten yleistyvää ylipainoisuutta vastaan. Yhdysvalloissa 6-19-vuotiaista joka viides on liikalihava. Olisikohan rouva Obaman miehen metodista apua? Tämän väitettiin viime vuonna suorastaan kuihtuneen rankan työtahdin takia.
