Päiväntasaajan tuntumassa Indonesian Balilla Eeva Starckin, 28, ja Heikki Laineen, 27, otti vastaan lämmin tuulahdus, yli 30 asteen kosteus.

Sukelluksenopettajaksi ryhtyminen oli alun perin huumorimielellä lausuttu heitto, varasuunnitelma, jos toimistotyö alkaisi maistua puulta. Hyppy lämpimään alkoi kuitenkin muhia ajatukseksi sukellusammattilaisuudesta. Vedenalainen elämä oli harrastuksena vienyt jo mennessään. Kun sopiva tilaisuus oravanpyörästä irrottautumiselle tarjoutui, siitä oli otettava kiinni.

Ihan uusi kokemus ulkomaille muutto ei pariskunnalle ole, sillä Eeva on aiemmin asunut Intiassa pari kuukautta, Australiassa neljä. Työ vei Heikin Intiaan seitsemäksi kuukaudeksi.

Sukellusammattilaiseksi kouluttautuminen kestää noin puoli vuotta riippuen opiskelijan lähtötasosta. Hyväksytysti suoritetut kurssit oikeuttavat kouluttajan kurssittamaan uusia sukeltajia ympäri maailmaa.

Avovesisukeltajan koulutus alkaa aina neljän päivän peruskurssilla, jonka jälkeen tietoja voi täydentää parin päivän jatkokurssilla. Jo peruskoulutuksen jälkeen voi sukeltaa ilman kouluttajan läsnäoloa, mutta vasta jatkokurssin suorittaneella on lupa yli 18 metrin syvyyksiin. Harrastussukeltajalle on tarjolla myös pelastus- ja mestarikurssit, joista pelastuskurssi on pakollinen ammattilaiseksi haluavalle.

Ensimmäinen askel ammattilaisuuteen on sukellusoppaan koulutus, jonka jälkeen on mahdollista jatkaa apulaiskouluttajaksi ja edelleen itsenäiseksi avovesikouluttajaksi.

Molemmilla oululaisilla sukelluskokemusta on jo useammalta vuodelta: Eeva Starck on tutkaillut muun muassa Australian, Thaimaan ja Malediivien vedenalaista elämää, Heikki Laine on sukeltanut Malediivien lisäksi Intiassa ja Filippiineillä.

Starck ja Laine aloittivat koulutuksen pelastuskurssilta ja tähtäävät opinnoissaan kouluttajan pätevyyteen. Opetuspätevyyteen vaaditaan hyväksytysti suoritettu kouluttajatutkinto ja vähintään sadan sukelluksen kokemus. Harjoittelujakso sisältää niin paljon sukelluksia kuin jaksaa ja ehtii tehdä.

Sukelluspäivä alkaa kello 6.30 varusteiden pakkaamisella veneeseen. Päivän aikana tehdään 2-3 sukellusta, joilla harjoitellaan esimerkiksi vedenalaista navigointia tai ryhmän opastamista riutalla.

Iltapäivällä palataan sukelluskeskukseen, missä varusteet pestään ja huolletaan seuraavaa sukelluskertaa varten. Opiskelupäivinä puolestaan käydään läpi sukelluksen ja opettamisen teoriaa ja tehdään harjoitteita keskuksella.

Sukelluksessa käytettävien paineilmapullojen tilavuus on yleensä 10-12 litraa ja ne täytetään noin 200 ilmakehän paineeseen. Riippuen sukelluksen syvyydestä yhden pullon sisältämä ilma riittää 30-60 minuutiksi.

Sukelluksen kestoa ja syvyyttä rajoittaa myös vedenalaisessa paineessa elimistöön kertyvä typpi, jonka poistumisesta on huolehdittava pitämällä riittävän pitkiä taukoja sukellusten välillä. Typpikertymän vuoksi harrastussukellusten maksimisyvyys on paineilmaa käytettäessä 40 metriä.

Sukellusharrastuksessa pääsee paitsi tutustumaan vedenalaiseen elämään, myös tapaamaan ihmisiä eri puolilta maailmaa. Harrastus vetää pinnan alle kerran toisensa jälkeen.

Kirjoittajat opiskelevat Balilla
neljän kuukauden kurssilla
sukelluksenopettajiksi.