Unelma siintää Mount Everestin huipulla
Räihän personal trainer Arri Leino on yksi kahdeksasta Mount Everestin huipulle koskaan kiivenneestä suomalaismiehestä. Viime viikkojen harjoitusohjelmaan on kuulunut päivittäisten treenituntien lisäksi mäkiharjoituksia kahdenkymmenen kilon reppu selässä. Lähipäivinä treeni jatkuu Etelä-Amerikassa, minne Räihä matkustaa tapaninpäivänä. Tavoitteena on 6 962 metriä korkean Aconcagua-vuoren lakipiste.
Nepaliin ja Mount Everestille hän suuntaa maaliskuussa, lähes kaksi kuukautta ennen varsinaista huipulle nousua, sillä elimistön on akklimatisoiduttava eli totuttauduttava perusleirillä 5 360 metrissä ja sen yläpuolella ohuempaan ilmaan. Näin pyritään välttämään vuoristotauti.
"Yleensä yli 4 000 metrin korkeudessa elimistö alkaa oireilla hapen vähyyden takia. Vuoristotaudin vakavimpia seurauksia ovat aivo- ja keuhkoödeema, jolloin keuhkoihin ja aivokudokseen kertyy nestettä. Tila on hengenvaarallinen, mikäli kiipeilijä ei pääse nopeasti alaspäin", Räihä kertoo.
Itse huiputus tapahtuu toukokuussa, kun sääolosuhteet vuoristossa ovat parhaimmillaan. Räihä kiipeää 10-henkisen kansainvälisen kiipeilijäryhmän mukana. Ilman lisähappea hän ei aio huipulle nousta.
Vauhdikas nainen on ollut liikunnallinen pienestä pitäen. Hän on pelannut jalkapalloa, hiihtänyt ja pyöräillyt. Mieluisiin liikuntalajeihin kuuluvat myös aerobic, tanssi ja jooga, joista jälkimmäisin auttaa keskittymään sekä pitämään lihakset ja jäsenet joustavina.
Jännitystä Räihän elämään ovat tuoneet extreme-lajit kuten liitovarjoilu, koskenlasku ja sukeltaminen. Vuorikiipeilyn Räihä löysi 1997.
"Ollessani Borneolla Kaakkois-Aasiassa sain päähäni kiivetä 4 100 metriä korkean Kinabalun huipulle."
Sen jälkeen hän on kiipeillyt muun muassa Ruotsissa, Itävallassa ja Perussa.
Viime vuodenvaihteessa Räihä teki rohkean ratkaisun. Hän jätti uransa kansainvälisessä pankkimaailmassa ja päätti tehdä juuri sitä mitä haluaa: kiivetä vuorille. Siitä huolimatta, että lajiin liittyy paljon riskejä.
"Rakastan fyysisiä haasteita. Jos niitä ei ole, kyllästyn."
Mount Everestillä haasteita riittää. Vaarallisin paikka on heti perusleirin jälkeen.
"Ympärillä kohoavat romahdusalttiit, kerrostalojen korkuiset jäävuoret, lumivyöryjen ääniä kuulee jatkuvasti. Voi vain toivoa, ettei sellaista satu kohdalle."
Syvien jäärailojen takia eteneminen vaatii tarkkuutta. Huiputusvaiheessa, kuolemanvyöhykkeellä pakkasta saattaa olla 40 astetta ja tuuli nostaa luvun kaksinkertaiseksi. Kiipeilijän molemmin puolin on kilometrin tai parin pudotus.
"Tällä hetkellä eniten pelottaa jäsenten paleltuminen, sillä sitä ei välttämättä huomaa. Olisi ikävä, jos sormia tai varpaita jouduttaisiin amputoimaan."
Osana valmentautumista Räihä on lukenut muiden Everestille kiivenneiden kertomuksia. Viimeisin niistä oli Veikka Gustafssonin teos Kohti huippua.
Edmund Hillarystä ja Tenzing Norgaysta tehty dvd-dokumentti sai kyyneleet Carina Räihän silmiin. Hillary ja Norgay saavuttivat vuonna 1953 ensimmäisinä maailmassa Mount Everestin huipun.
"Vuorella on käsittämätön taika. Se ei ole pelkästään näkymä vuoren huipulta, vaan koko matka on elämys. Kiipeillessä tulee järjettömän vapauttava olo, kun ei tarvitse keskittyä kuin oleellisimpaan: lämpimänä pysymiseen, syömiseen, juomiseen ja hengissä pysymiseen."
Reilu viikko sitten Räihä valittiin WWF:n luonnon lähettilääksi. Räihälle luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Kiipeilyhankkeensa kautta hän haluaa tuoda esille Himalajan jäätikköalueiden huolestuttavan tilan ilmaston lämpenemisen takia.
"Raportoin matkan varrella aiheesta. Haluan myös osoittaa, että pienillä valinnoilla jokainen voi vaikuttaa luonnon tilaan. Kiipeilyryhmämme on vihreän lipun retkikunta ja muun muassa osa varusteistani on tehty kierrätysmateriaalista."
