The Rasmus hyödynsi supertuottajan kokemusta
The Rasmus ponkaisi kansainväliseen maineeseen oikein kunnolla viisi vuotta sitten. Dead Letters -albumin maailmanlaajuinen myynti nousi yli puolentoista miljoonan kappaleen. Levy oli esimerkiksi Saksassa peräti listaykkönen, Britanniassa The Rasmus ylitti historiallisesti platinalevyrajan.
Dead Lettersin seuraaja Hide From The Sun ei yltänyt edeltäjänsä menestykseen, mutta Black Rosesin siihen voisi kuvitella pääsevän. Levyn jokaisen kappaleen yhdeksi tekijäksi merkityn Childin kynästä kun ovat lähteneet muun muassa Bon Jovin Livin´ On A Prayer, Ricky Martinin Livin´ La Vida Loca, Alice Cooperin Poison ja Kissin I Was Made For Lovin´ You.
"Se on iso nimi. Desmond tuntuu nousevan kaikissa haastatteluissamme puheenaiheeksi. Mutta ei se mitään, hänestä on haastavaa puhua", The Rasmuksen solisti Lauri Ylönen puntaroi.
"Childin biisit olivat meidän nuoruudessamme isossa roolissa. Ja kun hän nyt tuotti meidän levyn, niin tässähän tavallaan ympyrä sulkeutuu", Ylönen jatkaa.
Joskus todellakin elettiin aikoja, jolloin Suomessakin oli umpimahdotonta taapertaa kokonainen päivä kuulematta ensimmäistäkään Desmond Childin kappaletta.
"Mutta se ei paljon haitannut. Nehän on kovin biisejä edelleen", rumpali Aki Hakala ylistää.
"Desmondilta kuuli myös paljon mielenkiintoisia tarinoita muusikoista, joiden kanssa se on aiemmin tehnyt yhteistyötä. Steven Tylerista ja niin edelleen. Ja levyn miksaaja Michael Wagener puolestaan kertoi meille millaista oli olla Metallican Master Of Puppetsin miksaaja, kun James Hetfield ja Lars Ulrich seisoivat vieressä tyrkyttämässä neuvojaan", Hakala naureskelee.
Iisakin kirkko jäi rakentamatta
Black Roses on teemalevy. Siitä huolimatta The Rasmus - Ylösen ja Hakalan lisäksi Pauli Rantasalmi ja Eero Heinonen - ei sortunut muovaamaan albumiaan yhdeksi 50 minuuttia kestäväksi jättibiisiksi, jollaisiin 1970-luvulla oli suuri vaara törmätä.
"Itse asiassa meillä oli tekeillä biisi, jolla alkoi olla mittaa jo noin 20 minuuttia", Ylönen tunnustaa.
"Kappaleen työnimenä oli Iisakin kirkko, siitä oli tulossa eräänlainen The Rasmuksen Bohemian Rhapsody. Sitten tajusimme, että ehkä aika ei vielä ole kypsä Iisakin kirkolle. Että eihän sellaista soopaa voi ulos laittaa."
Soopa jäi pöytälaatikkoon, mutta muuten yhtye kokosi albuminsa eri tavalla kuin kuusi aiempaa levyään.
"Vähän kuin käänteisessä järjestyksessä. Tällä kertaa meillä oli tarina valmiina ennen sävellyksiä. Jokaisen biisin nimi on samalla tarinan luvun nimi. Käytäntö tuntui vapauttavalta, spontaanilta ja yllättävältä", Ylönen kertaa.
Myös Black Rosesin äänimaailma on The Rasmukselle uusi.
"Se on saundillisesti popimpi. Samalla kuitenkin tunnelmaltaan mielestäni jopa raaempi, oli vähän Depeche Mode -saundiakin hakusessa. Ja lyriikoiltaan Black Roses on hyvinkin synkkä", Ylönen kiteyttää.
Aki Hakala muistuttaa, että oli saundi mikä tahansa, niin The Rasmuksen musiikissa ovat melodiat aina olleet ykkössijalla.
"Eikä me nytkään Desmondista huolimatta lähdetty tekemään mitään college rockia", Hakala muistuttaa.
Desmond Childin nimi on usein liittynyt mittaviin myyntilukuihin. Siksi The Rasmukselle on esitettävä kysymys, jota muusikot eivät yleensä kauheasti rakasta. Miten Black Roses tulee menestymään markkinavoimien vietävänä?
"Odotukset ovat hyvät. Tässä ollaan positiiviset kuvat silmissä", Lauri Ylönen maalailee.
