Pikkuveljet valvovat kaikkialla

Media ja poliittinen kulttuuri ovat muuttuneet yhä henkilökeskeisemmiksi taistelussa lukijoiden ja äänestäjien mielenkiinnosta. Ilmiön myötä poliitikoista on tullut julkkiksia, joiden yksityiselämä on median huomion kohteena.

Oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka arvelee, että yksityisyyden suoja on kaventumassa Suomessa. Poliitikkojen yksityisyyden suojassa on tapahtunut selvä muutos muutaman vuoden aikana.

"Kun Seiska paljasti vuonna 2005 Ilkka Kanervan (kok.) ja Marika Fingeroosin tekstiviestittelyn, se julkaisi ainoastaan Fingeroosin viestit. Jutussa luki, että yksityisyyden suoja esti julkaisemasta Kanervan lähettämiä viestejä. Kolme vuotta myöhemmin Hymy ei enää katsonut, että yksityisyyden suoja estää Kanervan Johanna Tukiaiselle lähettämien viestien julkaisemisen", Tiilikka selventää.

Nyt tilanne on kääntynyt päälaelleen: pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) entiselle naisystävälleen Susan Ruususelle ja Kanervan Tukiaiselle lähettämiä viestejä on julkaistu, mutta ei toisen osapuolen viestejä.

Irti symbioosista

Suomessa on perustuslaillinen yksityisyyden suoja. Yksityisiä asioita ei ole juuri ruodittu mediassa, ellei niillä ole merkitystä yhteiskunnallisesti tai elleivät ne vaikuta poliitikon tehtävien hoitoon.

Median ja yhteiskunnan muutosta Tampereen yliopistossa tutkiva Pasi Kivioja arvelee, että lehdistö on irtisanoutunut symbioosista poliitikkojen kanssa. "Muista julkisuuden henkilöistä on kirjoiteltu paljon yksityiskohtaisemmin kuin poliitikoista, jotka ovat saaneet elää suhteellisen suljettua elämää 2000-luvulle asti. Nyt poliitikkoja ei enää suojella ja systeemi alkaa toimia niin kuin sen pitääkin."

Tiilikan mielestä tekstiviestikohut saattavat vaikuttaa poliitikkojen käyttäytymiseen vastaisuudessa. Ensimmäiset vaikutukset nähtiin jo, kun kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ei uskaltanut palkata au-pairia pelätessään yksityiselämänsä päätyvän lehtiin.

Kiviojan mukaan poliitikot tulevat haksahtamaan tulevaisuudessakin. Mitä täydellisempi imago, sitä todennäköisemmin on odotettavissa vastoinkäymisiä mediassa -- ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) on suuressa vaarassa, ennustaa Kivioja. "Isoveljen sijaan poliitikkoja valvovat lukuisat pikkuveljet, joilla on kaikilla kännykkäkamerat valmiina kuvaaman, kun jotain tapahtuu."

Anglosaksinen malli

1990-luvulta lähtien Suomessa on alkanut näkyä anglosaksisinen liberalismi, joka heijastuu myös mediaan. "Liberalismissa korostetaan toimittajien riippumattomuutta vallan vahtikoirina ja herkutellaan yksityisasioilla", toteaa dosentti Erkki Karvonen Tampereen yliopistosta.

Anglosaksisista maista Englannissa ja Yhdysvalloissa on vanha sananvapauden periaate, mutta yksityisyyden suojaa ei ole juuri lainkaan. "Poliitikot suhtautuvat itsekin ministerin paikkaan kuin olisi laskuvarjo selässä, jotta voisi tarvittaessa hypätä nopeasti pois", Karvonen luonnehtii.

Suomessa on ollut vallalla hegeliläinen perinne, jossa valtiovalta on hyvä ja ajaa yleistä etua, kun taas yksityiset tahot ajavat rajoittuneita etujaan. "Tätä taustaa vasten iltapäivälehdistö tuhoaa demokratian takertumalla yhteiskunnallisesti merkityksettömiin pintajuttuihin."

Ranskassa uusi tilanne

Ruotsissa sovelletaan tiedotusvälineiden itsesäätelyjärjestelmää, mutta laki ei kiellä yksityisten asioiden levittämistä. "Anglosaksinen vaikutus näkyy Ruotsissakin, mutta siellä on myös kriittinen media. On arveltu, että Ruotsissa Kanervan ja Vanhasen tapaukset olisi jauhettu palasiksi", Karvonen toteaa.

Ranskassa ja Saksassa yksityisyyden suoja on Euroopan tiukimpia. Presidentti Nicolas Sarkozyn Ranskassa ollaan uudessa tilanteesa.

"Näyttää siltä, että Sarkozy nostaa itse yksityisasiansa tapetille. Lehtienkin on ruvettava niistä kirjoittamaan, kun kerran tyrkytetään."