Järkipuhetta maahanmuutosta

Lama on vaimentanut puheita Suomeen suuntautuvan työperäisen maahanmuuton tarpeesta. Työttömien armeijoiden kasvaessa maassa on pilkahdellut jopa ulkomaalaisvastaisuuden merkkejä. Niitä eivät suinkaan laannuta uutisointi tuhansien eurojen tuista, joita ulkomaalaistaustaisille perheille on suunnattu, vaikka tuet ovat laillisia ja suuruudeltaan samanlaisia kuin suomalaisille osoitetut.

Maailman pakolaisongelmasta Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut ottamaan osansa. Siltä osin tehtävät on kunnialla hoidettava. Maahanmuuttoon voimme vaikuttaa itse paljon, olla jopa itsekkäitä ja koettaa saada maahan jäämään tulijoiden parhaimmiston.

Presidentti Martti Ahtisaaren Oulussa maanantaina esittämät kommentit olivat maahanmuuttokeskustelussa parasta pitkään aikaan. Maailmaa nähnyt valtiomies puhui arvovallalla ja asiantuntemuksella.

Ahtisaaren mukaan maahanmuuton perustaksi voisi edellyttää tarkkaa suunnittelua, koulutusta ja kielten opetusta.

"Jos Suomeen tulee, niin se on joko suomi tai ruotsi". Hän esitti kielen osaamista jopa muuton ehdoksi. Opiskelijoita taas, jotka tulevat Suomeen hyväksyttävistä kehitysmaista, tulisi tukea kehitysyhteistyöbudjetin varoin", Ahtisaari sanoi (Kaleva 9.2.).

Hän kehotti suomalaisia ottamaan oppia Kanadasta. Viranomaiset arvioivat tarkkaan ihmiset, joilla on ammattitaitoa ja osaamista, jota Kanadassa tarvitaan. Rusinat poimitaan pullasta. Oleellista on huomata, ettei Kanadaa sitä paitsi pidetä maailmalla mitenkään maahanmuuttovihamielisenä maana. Lisäksi Ahtisaari toivoi, että Suomeen tultaisiin kulttuureista, joista lähtevillä olisi edellytykset sopeutua Suomeen ja suomalaisuuteen.

Toivottavasti Ahtisaaren esimerkin valossa myös maahanmuutosta uskallettaisiin keskustella avoimesti ilman helposti singahtelevia syytöksiä rasismista. Maahanmuutto on mitä poliittisin kysymys. Se täytyy saada reippaasti jo seuraavien eduskuntavaalien asialistalle ilman rotuvihan tai etnisen vihan lietsontaa.

Suomen väestön ikärakenteesta johtuen selviytyminen ilman ulkomaalaisperäisen väestön huomattavaa kasvua on 15-20 vuoden päästä melkeinpä mahdotonta. Töihin tarvittaisiin satojatuhansia ulkomaalaisia, jotta hyvinvointivaltio pysyisi käynnissä.

Satojentuhansien työikäisten ja -kykyisten saaminen Suomeen on utopiaa. Ihmisiä ei siirrellä kuin laatikoita sinne, missä heitä tarvitaan. Mutta ei siinä pitäisi sentään olla mitään väärää, että Suomi asettaa selkeät tavoitteet opiskelijoista, ammattiosaajista ja korkeakoulutetuista, joita se arvelee tarvitsevansa.

On nimittäin aivan järkeenkäypää, että vain taloudellisesti vahva maa kykenee auttamaan muita. Ilman ulkomaalaisia työntekijöitä taloutemme perusta on parinkymmenen vuoden jälkeen suhteellisesti nykyistä heikompi. Suomen pitää siis olla itsekäs nyt, jotta se voi olla auttaa epäitsekkäästi myöhemmin.