Hatusta vedellyt verotusperusteet panevat oikeustajun koetukselle

Omistusasumisen verotusta odoteltaessa verenpainettaan voi nostaa pikkuisen pienemmillä elämän epäkohdilla. Moinen paineistus on tänä talvena käynyt helposti ainakin asuntoautojen omistajilla.

Eduskunta hyväksyi marraskuussa ajoneuvoverolain muutoksen. Sillä määriteltiin hiilidioksidipäästöihin perustuva vuosittainen auton käyttömaksu. Ilmastonmuutoksenkin uhatessa ratkaisu on reilu: verotuksella ohjataan kansalaisia hankkimaan ajokeikseen entistä vähemmän saastuttavia menopelejä.

Jossain vaiheessa lain valmistelijoilla kuitenkin hyytyi vauhti. Liekö syynä laiskuus vai ylimielisyys, mutta tavoitteeksi asetettu ympäristöohjaavuus ei valmiissa laissa yllättäen koskekaan Suomen runsasta 40 000 asuntoauton omistajaa.

Vaikka tietoa ja ratkaisuja kyllä tarjottiin kentältä ihan pyytämättä, verottaja ei halunnut kuunnella. Kun muut autoilijat maksavat veroa hiilidioksidipäästöjen mukaan, asuntoautojen veroa päätettiin mihinkään perustumatta nostaa huimasti: yleisimmässä kokoluokassa maksu noin nelinkertaistuu.

Pakettiautoja verotetaan todellisten, valmistajien ilmoittamien päästöjen mukaan. Asuntoautot rakennetaan pakettiautojen alustalle. Tässä kohtaa loppui lain valmistelijoiden tekninen ymmärrys.

Toisin kuin muualla EU:ssa, Suomen viisaat virkamiehet ja heitä uskovat päättäjät katsovat, että päästötiedot pitäisi saada asuinkorin, siis sohvien ja vaatekaappien valmistajalta. Koska sellaista kummallisuutta ei missään muualla vaadita, valmistajat eivät viitsi moisia tietoja Suomen pientä markkina-aluetta varten ylös kirjata. Ja miksi pitäisikään, kun tieto on jo tarjolla varsinaisten autojen valmistajilta.

Verotus ei päästä yhtään helpommalla edes aivan uuden asuntoauton ostajaa. Verottaja lätkäisee samaan kasaan niin uudet vähäpäästöiset matkakodit kuin vanhat savuttajatkin. Veron piti olla nimenomaan ympäristöohjaava, mutta asuntoauton ostaja ei voi valinnoillaan vaikuttaa mitenkään veron suuruuteen.

Saattaahan olla niin, että veroluomuksen takana on joku kesälomajonoissa tien päällä pinnansa polttanut virkamies. Jos kyseessä on asuntoautoihin kohdistuva teiden tukko -vero, se olisi voitu reilusti nimetä sellaiseksi.

Iloinen veronmaksaja kannattaa pitää iloisena. Parhaiten se onnistuu, kun maksettavaksi lätkäistävä uusi vero on edes jotenkin ymmärrettävä ja perusteltavissa. Hatusta tempaistut verotusperusteet eivät kannusta yhteisvastuun kantoon.

Itsensä kaltoin kohdelluksi tunteva kansalainen tekee, minkä tilannettaan parantaakseen voi. Niin tekevät asuntoautoilijatkin. Käynnissä on jo kampanja, jossa kehotetaan poistamaan auto liikennekäytöstä vähänkin pidempien käyttötaukojen ajaksi. Silloin ei veroa peritä.

Liikennekäytöstä poiston ja käyttöönoton voi hoitaa tästä keväästä lähtien sujuvasti netin kautta, mutta eihän moinen kikkailu ole kenellekään mukavaa.

Keskiverto asuntoautoilija kuljettaa koppiaan 7 000-9 000 kilometriä vuodessa. Moni saattaa jatkossa pitää ajokkinsa liikennekäytössä vain muutamana kesäkuukautena. Se tietää menetyksiä leirintäalueille, matkailukohteille ja liikenneasemille.

Menettäjän osassa on myös verottaja. Päättäjistä pitäisi nyt löytyä miestä ja naista myöntämään tehty kömmähdys. Virhe on selvä ja korjattavissa.

petri.hakkarainen@kaleva.fi