Halpamaat nojaavat siirtotyöläisiin

Ensimmäiseen aikarajaan helmikuun loppuun mennessä 850 000 siirtolaista oli ilmoittautunut tiskeillä.

Varsinkaan sadattuhannet Burmasta tulleet eivät kuitenkaan halua virallisiin kirjoihin, sillä heillä saattaisi olla tiedossa vaikeuksia, jos he palaisivat kotimaahansa hakemaan tarvittavia papereita. Lisäksi myös muista maista tulleet pelkäävät Thaimaan viranomaisten mielivaltaa, jos henkilöllisyystiedot ovat rekistereissä.

Paperittomien siirtolaisten työnantajat puolestaan pelkäävät menettävänsä tarpeellisen halpatyövoiman. Tihentyneet tarkastukset ovat jo johtaneet joillakin alueilla siirtotyöläisten lähtöön ja siten työvoimapulaan.

Thaimaa puolustaa rekisteröintiä sillä, että siirtolaiset pystyvät papereiden avulla työskentelemään maassa laillisesti. Teoriassa tie olisi auki myös terveydenhoitoon.

Tutkija Outi Luova Turun yliopiston Itä-Aasia-keskuksesta epäilee, että valtiot tähtäisivät rekistereillä siirtotyöläisten olojen kohentamiseen. "Lähinnä tulee mieleen kontrollin tarve. Lisäksi taantumassa valtioilla voi olla pyrkimys päästä eroon siirtotyöläisistä, jos alkaa olla työttömyyttä", Luova sanoo.

Myös poliittinen paine ulkopuolelta voi saada valtiot tekemään näyttäviä toimenpiteitä siirtolaisten "hyväksi".

Siirtolaiset korvaamattomia

Thaimaassa on jopa kolme miljoonaa siirtotyöläistä, joita ilman arki sujuisi nykyistä ratkaisevasti takkuisemmin. Köyhistä naapurimaista, kuten Laosista ja Kambodzhasta, tulleet siirtolaiset ovat korvaamattomia muun muassa kalateollisuudessa, vaatetehtaissa ja rakennuksilla.

Sama tilanne on myös muun muassa Malesiassa, jonne pyritään etenkin Indonesiasta.

Siirtotyöläiset tekevät työt, joita Thaimaan ja Malesian kansalaiset pääosin karttavat. Tällaisia töitä kutsutaan englanniksi DDD-töiksi (dangerous, dirty and dull eli vaarallinen, likainen ja tylsä).

Lisäksi ilman papereita maahan tulleita on houkutus riistää: heille voi maksaa työstä alle vähimmäispalkan ja velvoittaa heitä työskentelemään pitkiä päiviä ja lomilla. Heistä on myös mahdollista päästä nopeasti eroon tiukan paikan tullen.

Halpatuontimaan kilpailukyky syntyy siis halpatyövoimasta. Siirtotyöläisille puolestaan mikä tahansa palkka on plussaa verrattuna kotiseudun köyhyyteen ja näköalattomuuteen.

Epäviralliset reitit Thaimaan työmarkkinoille ovat muodostuneet, koska toimivaa laillista järjestelmää ei ainakaan tähän asti ole ollut.

Huumattuna tonnikalalaivoilla

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin helmikuussa julkistaman raportin mukaan Thaimaan siirtotyöläiset joutuvat kohtaamaan paljon hyväksikäyttöä ja väkivaltaa, koska heillä ei ole lain suojaa. Esimerkiksi poliisit saattavat kiristää rahaa. Outi Luova pitää työoloja pahimmillaan orjuutena.

"Esimerkiksi tonnikalanpyytäjät joutuvat joskus työskentelemään huumeiden vaikutuksen alaisina, että jaksavat työtahtia. Kun kroppa sanoo sopimuksen irti, saa potkut", Luova kertoo

Luovan mielestä olisikin paikallaan, että tonnikalapurkkeihin olisi mahdollista saada delfiinimerkin lisäksi myös reilun kaupan merkki, joka kertoisi yrityksen tukevan hyviä työoloja.

Naapurimaiden köyhistä oloista joutuu naisia ja lapsia myös Thaimaan seksiturismin armoille. Vuosittain Kaakkois-Aasiassa salakuljetetaan tai kaupataan pakkotyöhön satojatuhansia.