Eihän vain SDP:stä tule politiikan "uusi ketku"?

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vajaat 14 kuukautta kun ja jos esitys vaalien siirrosta maaliskuun kolmannesta sunnuntaista huhtikuun kolmanteen sunnuntaihin toteutuu. Vaalien perusasetelma on selvillä jo nyt: opposition penkillä istuva SDP haastaa kokoomuksen taisteluun suurimman puolueen, pääministeripuolueen, paikasta.

Asetelma loksahti kohdalleen sinä päivänä, kun pääministeri Matti Vanhanen ilmoitti vetäytyvänsä keskustan johdosta ensi kesänä. Valittiinpa keskustan johtoon ja "toimituspääministeriksi" kuka hyvänsä, hänen on vaikea ottaa politiikan piikkipaikkaa juuri kun vaalit painavat päälle. Uuden johtajan olisi helpompi välttyä kolmannen pyörän epäkiitollisesta roolista, jos hän voisi jäädä hallituksen ulkopuolelle vaaleihin asti, mutta sitä kokoomus ei salli.

Demarit näyttävät lukevan vaalinalustilanteen samalla tavoin kuin keskusta ennen vuoden 2003 vaaleja. Keskusta tiesi tuolloin pystyvänsä murtamaan SDP:n ja kokoomuksen hallitusakselin vain nousemalla suurimmaksi puo-lueeksi. SDP:n ajattelu kulkee samaa latua: vain vaalivoitto ja nousu suurimmaksi puolueeksi avaa sille varmasti oven hallitukseen.

Päästäkseen tavoitteeseensa SDP on tehnyt loppusyksystä lähtien kovaa politiikkaa kaikella mikä liikkuu. Profiloitumiskeinoiksi on otettu kiistely EU-lautasista, perustuslakiuudistus, Nato ja jopa Yleisradion toimitusjohtajanimitys. Puheenjohtaja Jutta Urpilainen nosti likaisen työn sankariksi Eero Heinäluoman nössön Tarja Filatovin tilalle eduskuntaryhmän johtoon.

SDP ratsastaa kohti eduskuntavaaleja tasavallan presidentti Tarja Halosen sivustatuella. Halonen piti ensimmäisellä kaudellaan näppinsä visusti erossa puoluepolitiikasta, mutta toisella kaudella linja on muuttunut. Halosesta on alkanut paistaa läpi vanha puoluetausta presidenttiyden loppua kohti. Hän vastusti, ja SDP säesti, Vanhasen toteuttamaa linjaa pudottaa presidentti EU:n huippukokouksista.

Hän niin ikään vastusti presidentin ulkopoliittisen vallan kaventamista, ja SDP säesti. Valtaoikeusasiassa Halonen ja SDP saivat selkävoiton kokoomuksesta.

Presidentit eivät ole aikoihin nostaneet yksittäisiä puolueita tikun nokkaan. Tähän tuli poik-keus Halosen haastattelussa (Helsingin Sanomat 31.1.) "Toinen (Halosen) kausi nähtävästi otti kokoomukselle, ei Sauli Niinistölle vaan kokoomukselle, aika koville. Ja se on kyllä näkynyt", Halonen sanoi.

SDP:n kovissa irtiotoissa perustuslakiuudistuksessa ja Nato-kysymyksessä näkyy molemmissa don Eeron puumerkki. Luopumista parlamentarismia korostaneesta linjasta ei voi tulkita muutoin kuin taktiikaksi käyttää hyväksi marttyyriksi heittäytyneen Halosen kansansuosiota eduskuntavaaleissa. Nato-kysymyksessä SDP on aiemmin varonut naulaamasta kiinni näin tiukkaa kantaa.

Perustuslakipeli meni vielä enemmän sykerölle, kun Heinäluoma ilmoitti, ettei puolue sitoudu Christoffer Taxellin komitean esityksiin, joita se oli itse ideoimassa. Päälle päätteeksi Heinäluoma koplasi perustuslain ja vaalijärjestelmän uudistamisen yhteen. Vaalijärjestelmän remontti valtakunnallisine ja vaalipiirikohtaisine äänikynnyksineen sekä vaaliliittokieltoineen vaatii perustuslain muuttamista. Se taas ei onnistu ilman SDP:n tukea, koska uudistus pitää hyväksyttää kahdessa eduskunnassa, jälkimmäisessä vielä kahden kolmasosan enemmistöllä.

Toimiessaan SAK:ssa Heinäluoma tunnettiin kulisseissa liikkuneena hämähäkkimäisenä lobbarina. Kun Heinäluoma valittiin SDP:n johtoon, odotukset olivat suuret, mutta hän ei koskaan täyttänyt Paavo Lipposen saappaita. Kansalaiset kokivat hänet enemmänkin peluriksi. Eduskuntaryhmän johdossa Heinäluoma on päässyt elementtiinsä. SDP:n ääni on Urpilaisen ja Heinäluoman, mutta kädet taitavat olla Heinäluoman.

Talouskriisin, kasvavan työttömyyden ja metsä-teollisuuden tehtaiden sulkemisen SDP:n suurimman kannatuksen tyyssijoilla luulisi tarjoavan puolueelle kelvot eväät rymistellä reippaaseen vaalivoittoon. 1990-luvun laman aikana SDP:n gallupsuosio käväisi jopa yli 30 prosentissa, ja vuoden 1995 vaaleissa se sai yli 28 prosentin kannatuksen. Se on ollut puolueen paras tulos toisen maailmansodan jälkeen. Nyt SDP taapertaa nipin napin yli 20 prosentissa. Uuden temppulinjan uskottavuus nähdään seuraavissa mielipidetutkimuksissa.

SDP on vuosikymmenet tullut tunnetuksi aivan muunlaisesta politiikasta. SDP:n pää-äänenkannattajan, silloisen Demarin, edesmennyt päätoimittaja Aimo Kairamo tapasi kutsua keskustaa "vanhaksi ketkuksi". SDP:stä on tulossa hyvää vauhtia Suomen politiikan "uusi ketku".

Puolueessa sietäisi kyllä miettiä myös sitä vaihtoehtoa, että jos vaalivoittoa ei tulekaan, kokoomuksen ja keskustan on helppo jatkaa hallitusyhteistyötä ja pitää hankala SDP opposition jäähypenkillä.

***

Suomen olympiajoukkueesta Vancouverissa puuttuu psykologi. Riitta-Liisa Roponen letkautti, että hiihtäjäkollega Virpi Kuitunen on kaupungilla "hellun luona". Jos näin on, mitalisuoni on vielä avattavissa pyytämällä Jari Sarasvuota psyykkaamaan koko joukkuetta löytämään sisäinen sankarinsa. Sarasvuo varmaan voisi tehdä sen palkatta, hellun toimen ohella.