Aukaiseeko Ashton arktisen aarrearkun
Ulkoministeri Ashtonia on ehditty jo arvostella ankarasti. Hänen synneikseen on laskettu toimiminen 70-luvulla ydinaseita vastustavassa liikkeessä. Häntä arvosteltiin, että hän ei ollut heiluttamassa EU:n lippua Haitissa, vaikka hän oli samaan aikaan neuvottelemassa YK:ssa taloudellisesta avusta Haitin maanjäristyksen uhreille. Jo nyt näyttää siltä, että EU:n ulkoministerin tehtävä on ´mission impossible´ eli mahdoton tehtävä.
Ulkoministerin tehtävä perustettiin, jotta EU voisi vahvistaa asemaansa kansainvälisessä politiikassa ja voisi puhua yhdellä äänellä. Se on Euroopan vastaus Henry Kissingerin aikoinaan esittämään kuuluisaan kysymykseen: mihin hän soittaa, jos hän haluaa soittaa "Eurooppaan".
Tapasin Henry Kissingerin muutama vuosi sitten ja kysyin, onko hän tyytyväinen kun Eurooppa saa Lissabonin sopimuksen myötä "puhelinnumeron"? Kissinger vastasi minulle: "No jaa, onkohan sillä merkitystä? Jos joku vastaakin siihen "puhelinnumeroon", niin hän ei kuitenkaan voi sanoa mitään ennen kuin kaikki 27 jäsenmaata on antanut suostumuksensa."
Yhdellä äänellä puhumisen sijasta unionissa voi alkaa ankara taistelu ulkopoliittisesta"kukkulan kuninkuudesta". Vielä on arvoitus, miten Pariisi ja Berliini suhtautuvat uusiin tulokkaisiin Catherine Ashtoniin ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaan Herman Van Rompuy´in? Minkälaisen aseman haluaa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso kansainvälisessä politiikassa? Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Van Rompuy näyttää ainakin toistaiseksi keskittyvän Euroopan sisäpolitiikan kysymyksiin.
Arktisiin asioihin on Ashton tarttunut ripeästi. Kun ulkoministeri Ashton oli ensimmäistä kertaa Euroopan parlamentin kuultavana, kysyin hänen näkemyksiänsä arktisesta politiikasta. Hän lupasi perehtyä asiaan ja lähikuukausina komissio lähestyykin Euroopan parlamenttia asiaa koskevalla tiedonannolla. Maaliskuun 10. päivän täysistunnossa korkea edustaja Ashton alustaa aiheesta keskustelun.
Arktinen aarrearkku aukeaa sekä poliittisesti että taloudellisesti. Se on täynnä mahdollisuuksia, mutta samalla täynnä ympäristöön, turvallisuuteen ja alkuperäiskansojen kohtaloon liittyviä huolia. Ilmaston lämpeneminen avaa uusia merireittejä ja mahdollistaa öljy- ja kaasuvarojen käytön myös ympäristöä tuhoavalla tavalla.
EU:n tulee olla ehdottomasti aktiivinen ja laatia oma arktinen strategiansa. Komission johtopäätöksissä on positiivista, että aluetta ei koeta vain kaasun, öljyn ja mineraalien uutena "Eldoradona", vaan alueen ihmiset nähdään keskiössä ja kumppaneina. Jos EU ei halua rakentavaa keskustelua alkuperäiskansojen kanssa, se estää EU:ta myös tulemasta merkittäväksi tekijäksi arktisessa politiikassa. Esimerkiksi EU:n taannoiset hylkeenpyyntiin liittyvät päätökset raivostuttivat alkuperäiskansat.
Kööpenhaminan ilmastokokous ei ollut kunniaksi kenellekään. Ilmastonmuutoksen seurauksista arktisille alueille on tehty kattavia selvityksiä kuten Strategic and Environmental Assessment for the Arctic. Se tarjoaa käytännön ohjeita kestävälle kehitykselle. Tässä työssä EU voisi nousta johtoon.
Arktisen yhteistyön puitteissa kaikki yrittävät välttää kalastukseen liittyviä aiheita. Tässäkin asiassa EU voisi olla edelläkävijä, sillä EU on riittävän vahva toimija ollakseen uskottava.
Arktisen neuvoston vahvistaminen on tärkeää. On välttämätöntä, että on olemassa foorumi, jossa kaikki arktisen alueen valtiot ovat samassa asemassa ja toimivat keskeisten toimijoiden kuten EU:n kanssa. Euroopan parlamentti on jo pitkään tukenut yrityksiä vahvistaa Arktisen neuvoston laillista ja taloudellista pohjaa. Venäjä pitäisi saada innostumaan EU:n jäsenyydestä Arktisessa neuvostossa.
Arktinen politiikka tarjoaa myös monia mielenkiintoisia mahdollisuuksia transatlanttiseen yhteistyöhön ympäristökysymyksissä, uuden infrastruktuurin kehittämisessä ja logistiikassa sekä tieteellisessä yhteistyössä.
Arktinen tutkimus on tärkeä yhteistyön kohde. Lapin yliopistossa sijaitsee Arktinen yliopisto ja Oulun yliopistossa tekee merkittävää arktista tutkimustyötä Thule-instituutti. Arktinen keskus sijaitsee pohjoisimmassa EU-maassa, joten olisi luonnollista että komission lupaama Arktinen informaatiokeskus sijaitsisi Rovaniemellä Arktisen yliopiston yhteydessä.
Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunta käsitteli arktisten alueiden ja Suomen suhdetta viime vuoden lopulla. Erinomaisessa mietinnössä valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi profiloituu arktisena ja pohjoisena valtiona. Valiokunta on myös huolestunut arktisen osaamisen tulevaisuudesta Suomessa. Valiokunta kuuluttaa myös Suomelle omaa arktista strategiaa.
Suomella ei ole yhteen koottua arktista politiikkaa, vaikka Suomesta arktiseen alueeseen lasketaan kuuluvaksi Lappi ja vaikka arktisten alueiden yhteistyöhön osallistuvat myös muun muassa Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.
Valiokunnan mielestä Suomen tulee ryhtyä toimenpiteisiin arktisen strategian laatimiseksi, sillä se antaa mahdollisuuden määritellä nykyistä täsmällisemmin Suomen tavoitteet myös EU-tasolla.
Kirjoittaja on oululainen EU-parlamentaarikko (sd.).
