Ahne saa palkkansa

On maaliskuun puoliväli ja epätoivo hiipii töiden suhteen. Enkä varmasti ole ainoa. Nyt taitaa kostautua viime kesä ja ne kolme työpaikkaa. Ahnehdinkohan silloin kolmen kesän edestä? Hymyillen muistelenkin silloisia työpaikkojani, kaikki kuin suoraan unelmasta.Kukkakaupassa, jossa oli jo valmiiksi tutut työkaverit, sain vastuuta ja opin paljon uutta. Minua ei tungettu takahuoneeseen keittämään kahvia tai pyyhkimään pölyjä, vaan pääsin itsekin myymään, käyttämään jopa kassakonetta! Siellä vierähti kolme viikkoa kuin siivillä, eikä palkassakaan ollut valittamista.Toisena työnä olin kitkemässä kivetyksiä rikkaruohoista ja tappamassa hämähäkkejä taloyhtiön leivissä, eikä se kieltämättä ollut unelmien kesätyö. Mutta loistavan työpaikan siitä teki liukuva työaika: sain mennä koska tahdoin, kunhan hoidin sen päivän hommat. Eräs mummo toi minulle joka päivä leipää ja mehua ja istui seuraan juttelemaan.Olen aina tykännyt olla lasten kanssa, ja kolmas työpaikka oli juuri siksi mukava. Vahdin lapsia, leikin heidän kanssaan eikä se oikeastaan tuntunut edes työltä.Mitenköhän saisin pidettyä toivoa yllä kesätöiden suhteen?Sannimari Kanto