Yleisradio on ollut viimeisen vuoden ajan uutisten tuottajan lisäksi monesti myös uutisten kohde. Ensin tv-maksun tilalle esitettiin "julkisen palvelun mediamaksua", sitten toimitusjohtaja Mikael Jungner hoputti rahoitusratkaisuja väläyttämällä uusia henkilöstöleikkauksia, sitten tuli lautakasajuttu ja lopuksi Jungner sai potkut. Samaan aikaan Yleisradio ja sen kaupalliset kilpailijat ovat käyneet reviirisotaa.
Sekaisen palapelin palat alkavat nyt loksahdella paikoilleen sen jälkeen kun hallitusryhmien vetäjät sopivat viime perjantaina Yle-maksun tasosta ja Yleisradion hallintomallista. Ratkaisuista näkee, että kansanedustaja Mika Lintilän johtaman työryhmän esityksen saamasta palautteesta on otettu onkeen. Niin pitikin, sillä muutoin tuloksena olisi ollut muotopuolta lainsäädäntöä.
Koko mediakentän kannalta on periaatteellisesti merkittävintä, että Yleisradion valvonta ja ohjaus aiotaan eriyttää toisistaan. Yleisradion kilpailijat ovat ehdottaneet pitkin matkaa, että Ylen julkisen palvelun määrittely annettaisiin yhtiön ulkopuolisen elimen tehtäväksi. Lintilän työryhmä piti kuitenkin sitkeästi kiinni siitä, että Yleä valvoisi ja ohjaisi poliitikoista koostuva hallintoneuvosto. Se olisi merkinnyt, että pukki olisi vartioinut kaalimaata.
Valvontatehtävä pysyy edelleen hallintoneuvostolla, mutta julkisen palvelun määrittely annetaan perustettavalle erilliselle neuvostolle. Vaikka tuplarakenne lisää byrokratiaa, se auttaa pitämään puurot ja vellit erillään nykyistä paremmin. Jatkovalmistelussa on pidettävä huoli siitä, että molempien neuvostojen tehtävät määritellään tarkasti. Sillä estetään mielihalut päsmäröidä mediakentän toimintaedellytysten kannalta yhtä avainasiaa vain Ylen näkökulmasta.
Lintilän työryhmä esitti yleisradiomaksun suuruudeksi 175 euroa taloutta kohti. Viestintäministeri Suvi Lindén määritteli tiistain Kalevassa maksuksi 190-195 euroa. Lintilän esitys olisi tuonut Ylelle 450 miljoonaa euroa vuodessa. Korotettu esitys tuo 2012 alkavalla kaudella noin 480 miljoonaa euroa. Kaavailtu maksu on yläkantissa, eikä sitä tule jatkokäsittelyssä enää ainakaan nostaa.
Jos näin suuri julkinen rahoitus ei riitä, Yleisradion on tarkasteltava toimintojaan ennakkoluulottomasti. Esillä on jo ollut joidenkin suurten urheilutapahtumien siirto mainosrahoitteisille kanaville. Tietyt suuret urheilutapahtumat on välitettävä suomalaisille ilman erillistä lisämaksua. Jos vain muilla riittää rahkeita, Yleisradion ei ole pakko hoitaa niitä kaikkia.
paakirjoitus@kaleva.fi