Merentutkimusalus Aranda toi äsken päättyneeltä tutkimus- ja seurantamatkaltaan saaliiksi kampamaneetteja. Tavoitteena on saada eliöt säilymään hengissä laboratoriossa.

"Lämpötila ja valaistus pitää saada vastaamaan olosuhteita syvyyksissä. Myös kampamaneettien ravintopuoli pitää olla kohdallaan, jotta niillä voidaan suorittaa erilaisia kokeita", kertoo erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Laboratoriossa tullaan tutkimaan maneettien ravinnonkäyttöä ja lisääntymistä. Elinolosuhteita voidaan säädellä muuttamalla esimerkiksi valaistusta, lämpötilaa tai veden suolapitoisuutta. Näin saadaan uutta tietoa kampamaneettien lisääntymisestä ja leviämisestä. Kun joku laji on asettunut taloksi, ei sitä voida enää häätää. Voidaan kyllä opetella ymmärtämään sen elämää.

Laboratoriokasvatusta on kokeiltu menestyksekkäästi Saksan rannikolla Kielissä. "Saimme saksalaisilta virkaveljiltä apua kasvatusakvaarioiden perustamista varten. Eliö kuolee pian väärissä olosuhteissa. Lisäksi se on hauras ja rikkoutuu helposti käsiteltäessä. Yli 90 prosenttia siitä on vettä ja loput hyytelömäistä rakennetta", kuvailee Lehtiniemi.

Maneettia pitää käsitellä hellän huolehtivasti, jos sen halutaan tuottavan uutta tietoa Itämeren ja sen eliöstön hyväksi. Tähän saakka tutkijat ovat olleet maneetteineen laivaretkien varassa. Jos kokeet menevät jostakin syystä pieleen, täytyy tehdä uusi retki ulapalle. Laboratoriossa tätä ongelmaa ei ole, jos maneetit saadaan pysymään hengissä.

Amerikankampamaneetti voi elää merten pintakerroksissa ja kasvaa suotuisissa olosuhteissa jopa yli kymmenen sentin mittaiseksi. Se on lähtöisin Amerikan rannikolta, mistä se on kulkeutunut laivojen painolastivesissä muillekin merille. Arktinen kampamaneetti elää runsaana arktisissa merissä. Se voi kasvaa noin kahdeksan sentin mittaiseksi.

Pohjoisella Itämerellä maneetit viihtyvät yli kolmenkymmenen metrin syvyydessä ja kasvavat vain parin millimetrin mittaisiksi. Tavallinen uimari ei siis näihin planktoneliöihin törmää.

Aiemmilla tunnistusmenetelmillä luultiin esimerkiksi amerikankampamaneetin levinneen Itämerellä laajemmallekin. Nyt näyttää siltä, että lajinmäärityksessä on onneksi erehdytty.

Eliön tunnistus on hankalaa, sillä toukkavaiheessa kaikki kolme lajia näyttävät samanlaisilta. Siksi tarvitaan myös geneettisiä analyysejä, jotta Itämeren tilanne voidaan luotettavasti kartoittaa. Näiden tutkimusten teko vie aikansa, ja tuloksia voidaan odotella lähivuosina.