Isojen kisojen mies Oskari Mörö on kuin malliesimerkki uudesta suomalaisesta urheilijapolvesta, joka syttyy kovissa paikoissa, eikä pelkää epäonnistumista.
Oskari Morooooo!, niin kuin kenttäkuuluttaja Amsterdamin Olympiastadionilla kaksi viikkoa valkopaitaista, sinihousuista nuortamiestä tervehti – siinä hän taas on. Siristelee silmiään Oulun tuomiokirkon kupeessa helteessä, joka saapui kaupunkiin sopivasti Kalevan kisojen aattona.
Oskari Mörö on täällä juoksemassa kultamitalista ja Suomen ennätyksestä sileällä ratakierroksella.
Mies on kovassa kunnossa ja rata nopea. Jos Raatin tuulet ovat suotuisat, Oulun Pyrinnön Markku Kukkoahon SE on vaarassa. On jo aikakin. 45,49 on pitänyt pintansa Münchenin olympiafinaalista 1972 lähtien.
Mörön itseluottamuskin on kunnossa. Neljäs sija Amsterdamin EM-kisoissa kaksi viikkoa sitten on virittänyt sen terveeksi ja vahvaksi.
– Itseluottamus on minun lajissani tärkeä asia. On luotettava omaan taktiikkaan ja siihen, että pystyy toteuttamaan sen, hän sanoo.
Mörö on kuin malliesimerkki uudesta suomalaisesta urheilijapolvesta, joka syttyy kovissa paikoissa eikä pelkää epäonnistumista. Isojen kisojen mies, joka on yltänyt finaaliin kaikissa arvokisoissaan 16-vuotiaasta lähtien.
Ei ole paineita, on vain mahdollisuuksia. Paikkoja näyttää, mitä osaa.
– Arvokisat ovat mahdollisuuksia, jollaisia monet eivät saa ikinä. Niitä pitää ajatella sellaisina.
Ennätys mielessä Rioon
Seuraava mahdollisuus koittaa Rion olympialaisissa ensi kuussa. Mörö ei ole menossa Brasiliaan fiilistelemään olympiahenkeä, vaan menestymään ja juoksemaan aitamatkallaan uutta Suomen ennätystä, jopa 48-alkuista.
Tuore Euroopan mestari, turkkilaistunut jamaikalainen Yasmani Copello Escobar on olympialaisten tilastoykkönen (48,42), sillä kauden nopein, Yhdysvaltojen Johnny Dutch (48,10) karahti maansa olympiakarsintoihin.
Kaikki on mahdollista.
– Ei sinne lähdetä kantapäitä katselemaan, Mörö linjaa.
Tähtäin Tokiossa
Tässä on nyt kuitenkin oiottu vähän.
Oskari Mörön olympialaisten aika on oikeastaan vasta Tokiossa neljän vuoden kuluttua. Sellainen linjaus tehtiin kahdeksan vuotta sitten, kun 15-vuotias selkävaivainen poika tuli valmentaja Atte Pettisen talliin. Vasta Tokiossa Mörö on 27-vuotias, aiturina parhaassa iässä. Pohja on rakennettu huolella ja nousujohteisesti; vasta 18-vuotiaana harjoitusmäärä nostettiin yhdeksään treeniin viikossa.
Valmentaja kuvaa suojattiaan yhdellä adjektiivilla, sekä ihmisenä että urheilijana.
– Fantastinen.
36 vuotta valmennustöitä puskenut mies lähettää Rioon ensimmäisen olympiaurheilijansa, ja se tuntuu palkinnolta. Markus Pöyhösen kanssa Ateenan-kesänä 2004 paikka oli jo taskussa, mutta loukkaantuminen tuli väliin.
– Taso on kova. Olympialaisissa täytyy kasvaa kisan kuluessa, Pettinen sanoo.
Takana surkea talvi
Erinomaisen kesän takana on harvinaisen surkea talvi. Mörön ongelmat lonkan kanssa pilasivat jo viime kesän nuorten EM-kisat – ainoat arvokisat, joissa hän on alittanut odotukset.
Lonkkamaljan reuna-alueen rustorepeämäksi diagnosoitu vamma pakotti Mörön ja Pettisen perusasioiden äärelle. Lähes viiteen kuukauteen Mörö ei juossut, ja kolmen kuukauden ajan hän keskittyi pelkästään vahvistamaan lantionseutua ja keskivartalon syviä lihaksia fysioterapeutti Jari Malisen johdolla.
Tuloksena on aidoilla tiukasti kasassa pysyvä paketti ja taloudellinen juoksuasento, joiden ansiosta lopussa riittää, mistä kiriä. Sekä urheilija että valmentaja oppivat uutta.
– Ilman loukkaantumista niitä harjoituksia ei olisi tullut tehtyä, Mörö sanoo.
Pieniä muistutuksia itsestään antanut lonkka on osasyy sileän matkan valintaan Kalevan kisoissa, eikä EM-kisojen jälkeen tehty kova voimatreeni palvele aitajuoksua.
Ennen muuta lajivalinta palvelee valmistautumista olympialaisiin. Kaksi kovaa vetoa tekee nyt hyvää.
Katso Kalevan kisojen kisaohjelma.
Jymypaukku EM-Zürichissä, jatkoa Amsterdamissa
Santtu Oskari Mörö on syntynyt 31. tammikuuta 1993 Lohjalla. 181 senttiä pitkä, painaa 72 kiloa.
Asuu Helsingissä. Opiskellut liikunnanohjaajaksi Vierumäellä. Harrastaa penkkiurheilua.
Edustaa Esbo IF:ää. Valmentaja Atte Pettinen.
400 metrin aitajuoksun Suomen ennätys
49,08 syntyi kaksi vuotta sitten Zürichin EM-kisoissa, kun Mörö järjesti superyllätyksen välierissä juoksemalla itsensä finaaliin.
Ari-Pekka Latun 11 vuotta kestänyt SE parani 0,28 sekunnilla ja oma ennätys vielä enemmän, ennen Zürichia se oli 50,33. Loppukilpailussa Mörö oli kahdeksas.
”Olen ihan pihalla. Ei tätä pysty käsittämään.”
Oskari Mörö
Zürichissa 13. 8. 2014
Kaksi viikkoa sitten Amsterdamin EM-kisoissa tuli ensin välierissä finaalipaikka ja olympiapaikka ajalla 49,37. Loppukilpailussa Mörö oli neljäs ja jäi pronssista 0,14 sekuntia. Matka loppui kesken loppukirissä – 410 metrin aitajuoksussa olisi nähty suomalaismitalisti, jopa Euroopan mestari.
Amsterdamissa 12 parhaalla tilastoajalla kisoihin tullutta urheilijaa sai suoran välieräpaikan. Mörö juoksi tuohon sakkiin kaksi päivää liian myöhään, ja joutui raivaamaan tiensä finaaliin alkueristä lähtien. 400 metrin aidoissa ei ole pikkujuttu, juokseeko kolmeen päivään kaksi vai kolme kisaa.