Jarmo Saarelalla on menossa kymmenen päivän ajoputki. Öistä ja päivittäistä matkustamista ravipaikkakunnalta toiselle, loikkimista rattailta rattaille, taas uuden hevosen kyytiin hiekkaa nielemään.
"Joo, loppuvuodesta saattaa tulla tällaisia hiljaisempia jaksoja", kuittaa Saarela.
"Kesällä saattaa mennä kuukausi yhtä soittoa raveissa. Tai saattaa mennä kaksikin, eipä noita ole tullut niin laskettua."
Lainakuskin leipä on murusina maailmalla. Suurvoitoista ja hyvien hevosten ajamisesta haaveilee jokainen ohjastaja, mutta todellisuus on useimmille arkista puurtamista kilpakärryillä. Elanto irtoaa, kun jaksaa kiertää.
Viime vuonna Jarmo Saarelan auton matkamittariin kertyi 130 000 kilometriä. Tänä vuonnakin mennään reippaasti yli sadan tuhannen. Kiimingistä maailmalle lähtenyt Saarela, 44, ei kuitenkaan valita osaansa, päinvastoin.
"Enemmän tämä homma on antanut kuin ottanut. Tuttavia ja hyviä kavereita on joka puolella maata. Enkä minä osaisi paikoillaan ollakaan. Jos on muutaman päivän kotona, tulee polte, että jonnekin pitäisi päästä", Saarela sanoo.
Aika yllättävää, sillä ajomies on siviilit päällä rauhallisuuden perikuva.
"Kevättalvella lähdettiin avovaimon kanssa neljän päivän kylpylälomalle Tallinnaan. Kaksi päivää lilluttiin altaassa ja palattiin kotiin. Ei sitä vain osaa olla tekemättä mitään. Kotonakin pitää olla koko ajan jotakin näpräämistä."
Läpimurto
pohjoisen kautta
Päättymässä oleva kausi on toinen, jolloin Jarmo Saarela on ylittänyt sadan voiton rajapyykin. Läpimurto on tehty, vaikka kauan se kesti. Saarela alkoi satsata lainaohjastamiseen tosissaan 2000-luvun alussa. Vasta viime vuosina ajettavina on ollut hevosia, joilla ohjastaja voi tehdä tulosta.
Saarela on tunnettu erityisesti siitä, ettei niin pieniä raveja ajetakaan, joihin hän ei olisi valmis lähtemään. Hämeenkoskella, Lahti-Hämeenlinna -akselilla päämajaansa pitävä Saarela voi ajaa yhtenä päivänä Vermossa ja seuraavana Kittilässä tai Kajaanissa. Lappi on mieluinen työmaa, sillä pohjoisen ravit olivat ponnahduslauta kuskikartalle.
"2000-luvun taitteessa olin tilanteessa, jolloin oli pakko tehdä ratkaisuja. Valmennustallissa ei ollut pärjääviä hevosia ja hyvänä vaihtoehtona oli laittaa ovet kiinni."
"Etelässä on paljon kuskeja ja niille markkinoille on vaikea uuden miehen päästä. Muutama kaveri sitten sanoi, että ala kiertää Pohjois-Suomen raveja. Sieltä tämä lähti. Ajoin kaikilla hevosilla mitkä valjaisiin saatiin ja pikkuhiljaa tuli parempia ajettavia", Saarela kertoo.
Ratkaiseva liikku oli pääsy kittiläläisen ravivalmentajan Jouko Kankaan menestyvien hevosten kuskiksi vuonna 2003.
"Silloin alkoi tulla enemmän ajotehtäviä myös etelästä. Tämä on yhdenlainen oravanpyörä. Työtä pitää tehdä paljon, jotta saa hevosenomistajien ja valmentajien luottamuksen. Ja tuurinkin on oltava kohdallaan", ohjastaja pohtii.
Nuorena miehenä Jarmo Saarela työskenteli Mauri Jaaran ja muhoslaisen Kalevi Arolan talleilla. Etelään hän lähti vuonna 1985; heti seuraavana päivänä armeijasta pääsyn jälkeen. Mies ei ole unohtanut juuriaan, vaikka on asettunut Hämeenkoskelle.
"Kiimingissä juuret ovat ja pysyvät. Isä (Esko Saarela) asuu nykyisin Muhoksella, mutta Sylvi-mummo edelleen Kiimingissä. Käyn siellä kyläilemässä niin usein kuin mahdollista", Saarela kertoo.
Puhelin voi
käydä kuumana
Ravimaailma on muuttunut. Ennen kuskien autot olivat täynnä raveihin lähtijöitä, mutta nykyisin lainaohjastajat ajelevat yössä yksinään. Totopelit pyörivät netissä ja ravit suorana tv-ruudulla.
"Yksinäistä hommaa tämä kieltämättä on ravien välillä. Hakkaraisen Eeron kanssa on reissattu paljon porukassa, mutta hän heitti kiertämisen pois. Maisemat vaihtuvat musiikkia kuunnellessa ja puhelinsoittoja odotellessa", Saarela kertoo.
Kännykkä voi käydä joidenkin ravien jälkeen kuumana. Ohjastajat joutuvat pelaajien tulilinjalle herkästi, jos ajot eivät ole rahojaan sijoittaneiden mielestä onnistuneet.
"Välillä käy melko pauke puhelimessa ja katkeria viestejä sinkoilee. Joskus aiheesta, joskus aiheetta", Saarela hymyilee.
"Epäonnistumisia sattuu kaikille ohjastajille. Ajettua lähtöä ei kuitenkaan voi muuksi muuttaa, eikä sitä kannata liian kauan miettiä. On vain kerättävä vehkeet ja lähdettävä uutta kohti."
"Palautetta tulee myös hevosten omistajilta, ja se kuuluu asiaan. Minusta on tärkeää, että asiat käsitellään heti eikä puhuta jälkeenpäin. Aina tämä ei ole kuskista kiinni, mutta kyllä virheet pitää osata myöntää", Jarmo Saarela sanoo.
