Mainos
Urheilu - etusivu

Olympiamuisto: Lake Placidin ihme

USA:n yliopistopojat tekivät historiaa voittamalla olympiakultaa Lake Placidissa 1980. USA:n yliopistopojat tekivät historiaa voittamalla olympiakultaa Lake Placidissa 1980.
Lehtikuvan arkisto/ Lehtikuva
Sotshi 2014  28.1. | Jouko Vuorjoki Muuta tekstin kokoa -+

Juttu on julkaistu Olympiamuisto-sarjassa Kalevan urheilusivuilla 12.10.2013.

Uskotko ihmeisiin? Tämä on tarina unelmaansa uskoneista amerikkalaisista yliopistopojista, jotka kylmän sodan aikana kaatoivat olympiajäällä Neuvostoliiton kivikasvoiset supernimet. He saivat kultamitalin, jonka päälle suuri länsi kietoi legendaarisen sädekehän.

Lake Placidin olympiapuisto ei ensisilmäykseltä näytä paikalta, jossa on tehty olympiahistoriaa. Tienoo on rauhan tyyssija, mitä nyt tiaiset visertävät männynoksilla ja pohjantikat paukuttavat päätään runkoon.

Kylässä asuu vain kolmisentuhatta ihmistä, ja koko seutua sävyttää ihana tyyni hiljaisuus.

Keskellä kaikkea seisoo rakennuksista legendaarisin: Lake Placid Olympic Center. Sama näyttämö, jossa 16-vuotias norjalaistyttö Sonja Henie hurmasi koko maailman ja voitti taitoluistelun olympiakultaa vuonna 1932.

Mutta se on myös paikka, jossa eräänä helmikuisena iltapäivänä 1980 syntyi kaikkien aikojen suurin kiekkoihme – The Miracle on Ice. Hetki, joka säväytti ja sykähdytti ennen kaikkea yhtä kansakuntaa, mutta antoi heijasteensa koko maailman jääkiekkoiluun.

Hetki, joka innoitti uskomaan unelmiin ja niiden saavuttamiseen.

USA:n yliopistopojat tekivät mahdottomasta mahdollista ja pudottivat valtaistuimelta neljä peräkkäistä olympiakultaa voittaneen ja voittamattomana pidetyn Neuvostoliiton.

Kaiken takana oli päävalmentaja Herb Brooks, joka uskoi missioonsa – päin vastoin kuin muut. Hän otti vastaan seitsemän kuukautta kestäneen pestin, joka ei kelvannut kenellekään toiselle. Kukaan muu ei uskonut unelmaan.

Jo se on ihme, että pikkuruinen Lake Placid on saanut isännöidä talviolympialaisia kaksi kertaa.

USA:n jääkiekkokulta 1980 on vielä suurempi tarina.

Tämä on Herb Brooksin ja ihmeiden tekijöiden tarina.



Kylmä sota näkyi jäälläkin

Jääkiekko oli 1960- ja 1970-luvulla aika tylsää.

Kanada ei osallistunut kansainväliseen jääkiekkoiluun kuin D-luokan joukkueella, Neuvostoliitto vei kaikki jaossa olleet olympiakullat, ja MM-jäällä Tšekkoslovakia sai niistetyksi punakoneen raiteiltaan vain vuosina 1972, 1976 ja 1977.

Neuvostoliitto loi täydellisellä jääkiekkoilulla dynastian, jota pidettiin murtumattomana. Pelaajat omistautuivat lajille, harjoittelivat yhdessä 11 kuukautta vuodessa, olivat huippukuntoisia, pelasivat koko ajan samassa viisikossa, opettelivat vastustajien vahvuudet ja heikkoudet.

Tällainen oli USA:n vastustaja.

Omat jännitteensä toi kylmä sota. Neuvostoliitto oli tehnyt invaasion Afganistaniin, ja Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter kohdisti Nato-liittolaisiinsa keskiraskaan painostuksen, jotta Moskovan kesäolympialaisia boikotoitaisiin. Carter ja USA saivat tahtonsa läpi.

Kun USA ja Neuvostoliitto kohtasivat olympiajäällä, kysymys oli paljon suuremmista asioista kuin pelkästä jääkiekko-ottelusta.


27.8.1979: vimmattua rääkkiä

Kuuden kuukauden leirityksen ja 68 ottelua sisältäneen projektin alku ei olisi voinut olla vaikeampi. Pelaajat tappelivat keskenään heti ensimmäisissä jääharjoituksissa. Bostonin ja Minnesotan yliopiston kasvatit olivat kaksi eri koulukuntaa.

Kaksi eri maailmaa, toistensa suurimmat vihamiehet.

Brooks ei pitänyt näkemästään, mutta aisti, että yksilöistä saadaan hiotuksi joukkue – tai perhe, kuten hän itse asian ilmaisi.

Joukkue kävi syyskuun alussa kahden viikon Euroopan-kiertueella, pelasi kymmenen ottelua ja kohtasi muun muassa Kärpät 12. syyskuuta 1979 Oulussa. Olympiahuuma ei vielä ollut tarttunut Kärppien kotiyleisöön, sillä tulevia legendoja kävi katsomassa paikan päällä vain 1 073 maksanutta katselijaa.

”Olympiamitaleista pelaavat kaikki joukkueet. Neuvostoliitto on suurin suosikki, mutta mitä vain voi tapahtua”, Brooks sanoi Kalevan haastattelussa.

Kun jenkkikaravaani kohtasi Norjan, Brooks rääkkäsi hävityn ottelun jälkeen pelaajiaan monta tuntia. Vaikka hallin valot oli jo sammutettu, viivojen väliä piti luistella kuin vimmatut.

Rääkki päättyi vasta sitten, kun joukkueen kapteeniksi valittu Mike Eruzione julisti isoon ääneen: ”Me emme ole täällä itseämme, vaan USA:n joukkuetta varten.”

Ennusmerkit olympiajäälle olivat kuitenkin lohduttomat. Kahta viikkoa aikaisemmin New Yorkin pyhätössä Madison Square Gardenissa pelatussa harjoitusottelussa Neuvostoliitto oli pessyt isännät peräti 10–3.


12.2.1980: Olympiakiekko alkaa

USA on hävitä avausottelun Ruotsille, mutta tasoittaa 2–2:een vain 27 sekuntia ennen loppua kuudella viittä vastaan ilman maalivahtia.

14. 2. 1980: USA murskaa 7–3 Tšekkoslovakian, jonka piti ottaa hopeaa Neuvostoliiton vanavedessä.

16. 2. 1980: Norja kaatuu 5–1.

18. 2. 1980: USA–Romania 8–2.

20. 2. 1980: USA voittaa Länsi-Saksan 10–3 ja alkaa olla valmis kohtaamaan Neuvostoliiton. Neljän joukkueen mitalisarjaan ovat USA:n lisäksi päässeet Suomi, Neuvostoliitto ja Ruotsi.


22.2.1980: USA–Neuvostoliitto

Lähetysoikeudet ostanut tv-jätti ABC ei lähetä ottelua suorana Yhdysvaltoihin, koska kukaan ei ole uskonut ottelun tasaisuuteen.

”Ellei jää sula, ja ellei USA:n joukkue pysty samaan ihmeeseen kuin Squaw Valleyn olympialaisissa 1960, Neuvostoliitto ottaa helposti kuudennen kultamitalin seitsemässä turnauksessa”, New York Timesin kolumnisti Dave Andersson on maalaillut ottelun alla.

1. erä. 9.12: Vladimir Krutov (Aleksei Kasatonov) 0–1. 14.03: William Schneider (Mark Pavelich) 1–1. 17.34 Sergei Makarov (Aleksandr Golikov) 2–1. 19.59: Mark Johnson (Dave Christian) 2–2.

Avauserän viimeisen sekunnin tasoitusmaali on liikaa päävalmentaja Viktor Tihonoville, joka ottaa pois tähtimaalivahti Vladislav Tretjakin ja komentaa tilalle maineeltaan ja meriiteiltään huomattavasti vaatimattomamman Vladimir Myškinin.

2. erä. 22.18:  Aleksandr Maltsev (Krutov) 2–3 yv.

3. erä. 48.39:  Mark Johnson (Dave Silk) 3–3 yv.

Kun ottelua on jäljellä tasan kymmenen minuuttia, joukkueen kapteeni Mike Eruzione antaa ihmeelle kasvot. Hän saa puolittain onnekkaasti kiekon Mark Pavelichilta ja ampuu B-pisteen kaaren tuntumasta ohi Myškinin.

Viimeiset minuutit ovat USA:lle pelkkää selviytymistaistelua. Lopussa Neuvostoliitto ei yritä tasoitusta kuudella viittä vastaan, koska joukkue ei ollut sitä ikinä harjoitellut.

”11 sekuntia, vielä kymmenen. Ja kello käy. Morrow antaa Silkille. Viisi sekuntia jäljellä. Uskotteko ihmeisiin?! Kyllä!” hehkuu ABC:n selostaja Al Michaels.

Olympic Center kiehuu. 8 500 katsojaa sekoaa. USA:n joukkue juhlii voittoa kuin olympiakultaa, vaikka kisat ovat vielä kesken.

Heinz Kluetmeier otti Sports Illustrated -lehden kanteen legendaarisen kuvan, jossa USA:n pelaajien riemu repeää.

Kannessa ei ole lainkaan otsikkoa tai tekstiä.

”Ei tarvinnut. Kaikki tässä maassa tiesivät, mitä oli tapahtunut”, Kluetmeier kommentoi.

Toisessa maassa kaukana idässä toimittiin toisella tavalla. Neuvostoliiton mahtilehti Pravda vaikeni koko olympiakiekosta, eikä kirjoittanut šokkitappiosta mitään.

Hopean varmistaneessa ottelussaan Neuvostoliitto jyrää Ruotsin 9–2. Voitostaan huolimatta punakone on edelleen niin sekaisin, että he eivät edes käy hakemassa hopeamitaleitaan.


Viimeinen este: Suomi

The Miracle on Ice -sadussa unohdetaan usein, että USA:n piti voittaa 24. helmikuuta pelatussa päätösottelussaan vielä Suomi, jotta se voittaisi olympiakultaa. Tappio olisi voinut pudottaa joukkueen neljänneksi.

Alku oli jenkkipojille taas nihkeä, sillä Suomi johti kahden erän jälkeen 2–1.

”Jos te häviätte tämän ottelun, te v***n jätkät viette sen v***n hautaanne saakka”, Brooksin kerrotaan huutaneen toisella erätauolla matkalla pukukoppiin.

USA voitti päätöserän 3–0 ja koko ottelun 4–2. Kohtalo päätti näin, ja USA:n ihmeestä tuli totisinta totta.

Leijonien maalivahti Jorma Valtonen oli ainakin yhden päivän Yhdysvaltojen tunnetuin suomalainen. New York Times julkaisi seuraavana päivänä neljä valtavaa kuvaa Valtosesta. Kuvan jokaisesta USA:n täysosumasta.


Kisojen jälkeen

Viikko kisojen jälkeen maalivahti Jim Craig torjui kiekkoja Atlanta Flamesissa NHL:ssä. Puolustaja Ken Morrow voitti kolme kuukautta myöhemmin NY Islandersin kanssa Stanley cupin. Näin hänestä tuli ensimmäinen kiekkoilija, joka on voittanut olympiakultaa ja Stanley cupin samana vuonna.

Ihmejoukkueen vanhin pelaaja oli 26-vuotias, ja aika moni loikin vahvan karriäärin NHL:ssä.

25-vuotias Eruzione lopetti siihen paikkaan, eikä pukenut enää varusteitaan päälle. Perustelut aiheuttavat kylmiä väreitä.

”Olympiakulta oli toiveitteni täyttymys, enkä tarvinnut urheilusta enää mitään muuta. Elämässä on muitakin arvoja, ja olen saanut elää henkisesti rikasta elämää”, tv-kommentaattoriksi siirtynyt Eruzione kertoi Albertvillen olympialaisissa 1992.

Kun vuoden 1972 ikimuistoisen Summit Serien ratkaisevan voittomaalin seitsemännessä ottelussa Neuvostoliiton verkkoon tehnyt Kanadan Paul Henderson huutokauppasi 2010 oman pelipaitansa 1,2 miljoonalla dollarilla (882 000 eurolla), Eruzione sai idean.

Hän järjesti viime helmikuussa New Yorkissa huutokaupan, jossa hän kapitalisoi Miracle-pelipaitansa 657 250 dollarilla (483 000 eurolla), ja samassa ottelussa käyttämänsä mailan 262 900 dollarilla (193 000 eurolla). Hänen Suomi-ottelussa käyttämänsä pelipaita huudettiin 286 800 dollarilla.

Joukkueen pelaajista Mark Wells kauppasi kultamitalinsa 310 000 eurolla.

”Niin kauan kuin elän, kultamitali ei ole kaupan. Mitali on se, mistä olympialaisissa on kysymys. Sen takia me pelasimme. Näyttelijä haluaa Oscarin, me urheilijat mitalin”, Eruzione julisti.

 

---------------------

 

Amerikkalaisen unelman ruumiillistuma

Herb Brooksin värikäs ja tapahtumarikas elämä sai ennenaikaisen ja traagisen lopun elokuun 11. päivänä 2003. Hän oli ajanut koko yön, luultavasti nukahtanut rattiin, ja auto syöksyi pimeässä ojaan. Yksin autossa ollut 66-vuotias Brooks ei tiettävästi käyttänyt turvavyötä, joka olisi saattanut pelastaa hänen henkensä.

Miracle On Icen 25-vuotismuistopäivänä vuonna 2005 Lake Placidin Olympic Centerin nimi muutettiin Herb Brooksin Areenaksi.

St. Paulin keskustan puistoon on pystytetty Brooksia esittävä patsas.

1980-luvun alussa Brooks valmensi keskinkertaisella menestyksellä NHL-joukkue New York Rangersia, jossa suomalaisista pelasivat 1981 kärppämestarit Reijo Ruotsalainen ja Mikko Leinonen.

Valtavalla intohimolla ja omistautumisellaan Brooks loi legendan, jota pidetään myös amerikkalaisena unelmana.

Kun vuoden 1980 olympiakiekosta ilmestyi vuonna 2004 Kurt Russelin tähdittämä elokuva, sen lopputeksteissä oli Brooksille omistettu kirjoitus.

”Hän ei koskaan nähnyt tätä. Hän eli sen.”

Jääkiekkoon on vuosikymmenien aikana mahtunut yksi jos toinenkin ottelu, joka täyttää ikimuistoisen tai ainutlaatuisen tunnusmerkit, mutta on vain yksi ottelu ja yksi hetki, jota voi kutsua ihmeeksi.

Tätä ihmettä ei lyö laudalta mikään. Ei mikään.

Faktalaatikko

Herb Brooks oli tunnettu värikkäistä ilmaisuistaan. Pelaajat kutsuivat näitä ”brooksismeiksi”.

”Pelaatte joka päivä huonommin ja huonommin. Nyt näyttää siltä, että olette menossa jo seuraavassa kuussa.”

”Näytätte ihan siltä, kun teillä olisi päänne päällä pari kiloa pierua.”

”Te näytätte ihan siltä, kun apina yrittäisi raahata mukanaan jalkapalloa.”

”Nyt te näytätte pelaajilta, joille nimi paidan etuosassa on muka tärkeämpi kuin selässä.”

”Tavallisuudella ei pärjää, koska tavallinen mies ei mene minnekään. Teidän täytyy olla epätavallisia.”

”Ai, tekö ette halua tehdä töitä kaukalossa?”

”Tämä joukkue ei ole riittävän hyvä tai taitava voittamaan hyvää tai taitavaa joukkuetta.”

”Etsin pelaajia, jotka pelaavat kovaa ja fiksusti ja haluavat edustaa omaa maataan.”

”Suuret hetket syntyvät suurista mahdollisuuksista.”

”Te olette syntyneet pelaajiksi. Teidät oli tarkoitettu olemaan täällä. Tämä hetki on teidän.”

”Suklaatehtaan Willy Wonka osui naulan kantaan sanomalla: me olemme musiikintekijöitä, ja me olemme unelmien unelmoijia.”

”Kirjoittakaa kirja omista aikaansaannoksistanne sen sijaan, että lukisitte jonkun toisen menestystarinan.”

”Jätkät, vastustajan maalin edessä on kuja, missä nenät vuotavat verta.”

”Heittäkää kiekko takaisin omille ja veivatkaa, veivatkaa ja veivatkaa. Mutta ei veivaamista pelkästään veivaamisen vuoksi.”

Lähetä kuva, video tai juttuvinkki viestinä puhelimellasi numeroon 13222 tai käytä lomaketta.

Mainos

Kommentit

2/2 kommenttia

tyttö maalta
22.02.2014 14:14

Olin siellä minäkin todistamassa USA:n voittoa. Oli mahtavat ilostulitukset ottelun jälkeen ja muutenkin aivan mahtava tunnelma!


Alfredo
29.01.2014 13:19

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjotettu tarina. USA kävivät edellisenä syksynä Oulussa, ja taisivat voittaa Kärpät jotain 7-3.


Mainos
Mainos
Galleriat »|Sotshi 2014

Galleriat

Mainos
Uusimmat » | Sotshi 2014 Down Up
Pääuutiset
Mainos
stats-image
Takaisin ylös