Krista Pärmäkoski nousi harvalukuisten suomalaisurheilijoiden joukkoon sunnuntaina, kun hän voitti Pyeongchangin olympialaisista kolmannen mitalinsa. Maastohiihtäjistä vähintään kolmen mitalin saaliiseen samoissa olympialaisissa on pystynyt aiemmin vain Marja-Liisa Kirvesniemi.
Kirvesniemi voitti tyttönimellään Hämäläinen kolme kultaa ja yhden pronssin Sarajevosta 1984.
– En tiennyt nousseeni samaan, mutta hänellä taisi olla kirkkaampia mitaleja, Pärmäkoski sanoi.
Muissa kuin maastohiihdossa tuorein samojen kisojen kolmen mitalin talviurheilija oli yhdistetyn Samppa Lajunen. Hän voitti kolme kultaa 2002 Salt Lake Cityssä.
Pärmäkoski lähti Pyeongchangiin tavoitteenaan yksi henkilökohtainen mitali. Se ylittyi komeasti.
– Kolme mitalia tuntuu aika hullulta.
Pärmäkoski otti yksinään puolet Suomen joukkueen mitalisaaliista Etelä-Koreassa. Triplamitalistin vire kantoi koko kisojen ajan, sillä hän aloitti kisat yhdistelmäkilpailun pronssilla ja päätti 30 kilometrin hopeaan. Välissä heltisi kympin pronssi.
– Valmentajan (Matti Haavisto) kanssa mietittiin, että on paras asettaa viimeinen kisa päämatkaksi, jotta fokus säilyy.
Hän muun muassa piilotti pronssimitalinsa vaatekaapin päälle kisakylässä, jotta motivaatio pysyi vahvana.
– Mitalikahveille ne piti kaivaa esiin, mutta nyt ne on jo pakattu kassiin, kertoi Pärmäkoski, joka matkustaa muun joukkueen kanssa maanantaina kotiin.
Stadlober helpotti urakkaa
Pärmäkoski kuvasi kisat päättänyttä 30 kilometrin kilpailua uransa raskaimmaksi. Urakka helpottui, kun itävaltalainen Teresa Stadlober erehtyi väärälle reitille, kun matkaa oli jäljellä vajaat kymmenen kilometriä.
– On surullista, että Teresa meni väärälle reitille. Siinä vaiheessa tiesin kuitenkin, että voin taistella mitalista, Pärmäkoski sanoi.
Hän kertoi jättäneensä ladulle kaikki voimansa. Maaliin tultuaan Pärmäkoski halasi ensin ylivoimaista voittajaa Marit Björgeniä ja pyllähti sitten istualleen.
– Olin aika loppu maalissa, mutta kisaan lähtiessä ei tuntunut siltä, että on hiihtänyt kuusi kisaa alle.
– Taistelin kramppeja vastaan. Viimeinen mäki, en ole ikinä tuntenut sellaista. Takasuoralla alkoi krampittaa ja veti sormia yhteen, Pärmäkoski kuvasi.
