Näky Kiimingin urheilukentällä on kuin raikas tuulahdus menneiltä ajoilta: kivimurskarata, paljon urheilijoita, paljon yleisöä, haitarimusiikkia ja toimitsijoita, jotka virittelevät sekuntikellojaan käsiajanottoa varten.
Sata vuotta sitten Hannes Kolehmainen juoksi samanhenkisessä miljöössä olympiavoittajaksi. Kolehmaista ja Tukholman olympialaisten urotekoja on muisteltu viime aikoina kiitettävästi.
Yhtä lailla muisteltavaa ja juhlittavaa riittää Kiimingin, Ylikiimingin ja Yli-Iin pitäjäottelun perinteissä. Sunnuntaina oli vuorossa pitäjäottelu numero 100.
Hieman nukkavierun, mutta kodikkaan pikkukatsomon puupenkillä istuu mies harmaassa puvussaan. Tapahtumasta historiikkia koostava Lauri Valkama kiteyttää pitäjäottelun syvimmän olemuksen osuvasti:
”Siinä on paljon samaa kuin Suomi–Ruotsi-ottelussa. Ennen sen alkua voidaan uhota puheissa ja yrittää ottaa naapurista henkinen yliote. Jos siihen ulkopuolinen erehtyisi leukailemaan, niin taatusti voimat yhdistettäisiin ja laitettaisiin vieras järjestykseen.”
Nykyisessä muodossaan pitäjäottelu on tullut tiensä päähän. Ylikiiminki on jo osa uutta Oulua, Kiiminki ja Yli-Ii ensi vuoden alusta lähtien.
”Onko edessä sitten seuraottelujen aika? Tai kylien ottelu? Varmaa on, että tapahtuma jatkuu. Tavalla tai toisella”, lupaa Eero Eskola, yksi pitäjäottelun pitkäaikaisista puuhamiehistä.
