Tasan 50 vuotta sitten heinäkuun 11. päivän iltana Suomea kohdatti sensaatiomainen uutinen: kolme Olavia, Salonen, Salsola ja Vuorisalo, olivat alittaneet Turun hiilimurskaradalla 1500 metrin maailmanennätyksen.
Samana iltana Tshekkoslovakian Houstkassa kovaan vireeseen päässyt Stanislav Jungwirth oli valmistautumassa vastaavaan juoksuun, mutta kilpailu siirrettiin kaatosateen takia. Tästä on kiittäminen sitä, että Olavien ME-tuloksesta saatiin nauttia edes vuorokausi. Jungwirth laukkasi seuravana päivänä hirvenlailla aikaan 3.38,1.
Euroopassa osattiin odottaa noihin aikoihin kovia 1500 metrin tuloksia. Ranskalainen urheilulehti L´Equipe kirjoitti etusivullaan 11. heinäkuuta, että kaatuuko ME? Olavi kolmikko lähestyi maailman kärkeä. Kovista lausunnoistaan tunnettu Salsola lupasi keväällä, että unkarilaisen Istvan Rozsavölgyin 3.40,6 ME-kaatuu.
Turun juoksua oli valmisteltu hyvin. Valmentaja Paavo Karikko oli lanannut hiilimurskan priimakuntoon ja olosuhteet suosivat.
Jänikseksi lähti 19-vuotias turkulainen Raimo Nordström, jonka vetämänä 400 metrin väliaika 56,8 kohahdutti katsomoa. 150 metriä myöhemmin vetovastuun otti Ruotsin uusi kohujuoksija, entinen nyrkkeilijä Dan Waern, mutta vauhti hidastui, syynä kova 400 metrinen.
Seuraava kierros vei 61 sekuntia, mutta Waern jatkoi tasaisen tappavaa tahtia. Kolmatta kierrosta on kutsuttu 1 500 metrillä kuoleman kierrokseksi, mutta Waern iski sen 60,6 sekuntiin Salsola ja Salonen kannoillaan. Vuorisalo oli jäänyt taakse pussiin ja se koitui hänen kohtalokseen.
"Viimeisessä kaarteessa katsomosta kuului, että nehän tekevät maailmanennätyksen. Se pisti vipinää kinttuihin", Salonen muistaa.
Salsola iski 80 metriä ennen maalia ja Vuorisalokin löysi kirivaihteen. Vahva jässikkä Salonen vyöryi panssarijyrän tavoin voittokamppailuun 20 metriä ennen maalia. Hän nousi maaliviivalla pää takakenossa Salsolan rinnalle. Molemmille sama aika 3.40,2. Kumpi voitti?
Salonen pitää
itseään voittajana
Siitä kiistellään vielä tänäkin päivänä. Maalituomarit puntaroivat tilannetta kymmenen minuuttia. Maalikameraa siihen aikaan ei ollut. Salonen pitää itseään voittajana.
"Tunsin rinnallani maalinauhan katkeavan."
Salonen jatkaa, että samaa mieltä oli maalituomari, jonka piti seurata ykköstä.
"Seuraavana päivänä tämä kaveri tunnusti minulle, että olen ollut tuomarina 20 vuotta, mutta tätä ennen en ole joutunut perumaan sanojani. En pitänyt asiasta enemmälti mekkalaa silloin, mutta nyt olen puhunut tästä enemmän. Oliko niin, että kun Turussa juostiin, oma mies Salsola piti saada voittajaksi."
Salonen jatkaa, että taloudellista hyötyä ME:stä hän ei saanut. Hän ja Salsola saivat kansainväliseltä liitolta muistoksi ME-lätkän. ME-rajan rikkomisesta lahjoitettiin kultakello ja se meni ykköseksi rankatulle Salsolalle.
Salosen Turun juoksuun liittyy yksi erikoisuus. Hän oli nukkua iltapäiväunensa ponniin.
"Heräsin hotellilta 40 minuuttia ennen juoksun alkua. Taksilla mentiin kiireesti kentälle. Muut tulivat harjoituskentältä vastaan ja ihmettelivät, että etkö juoksekaan. Ehdin verrytellä pari kierrosta. Sillä tavalla en ole valmistautunut kilpailuihin koskaan. Siitä tuli jännittynyt olotila ja veressä oli adrenaliiniä."
