Pienemmissä uintikilpailuissa katsomot tyhjenevät usein kahvion puolelle, kun altaassa alkaa 1 500 metrin vapaauinti. Kilvanuinti kestää noin varttitunnin, mikä tuntuu muutoin kiivaassa kisarytmissä pitkältä ajalta. Sitä se on myös altaassa matkaa tekevälle.
– On se vaikea laji, Matias Koski vahvistaa.
Koski osallistuu ensi perjantaina Lontoossa olympialaisten puolelletoista kilometrille. Koko olympiayleisö tuskin karkaa kahville, mutta Koskikin on katsomon joukkopaon kokenut.
– Silloin kaikki ainakin lähtee, jos se on viimeinen laji, Koski kertoo suomenkieltä hivenen hakien.
Hän on asunut ja harjoitellut valtaosan elämästään Atlantassa Yhdysvalloissa ja on kilpaillut Michael Phelpsiä vastaan.
– Oli vähän eri fiilis, kun kaikki pyysi toiselta nimmaria. Tarkkaan en muista, mutta en tainnut voittaa, Koski naurahtaa.
Rentona matkaan
Koski kauhoi alle suoraan olympiapaikkaan oikeuttaneen aikarajan maaliskuussa Indianapolisissa ja vei Suomen ennätyksen Antti Kasviolta.
– Oli tosi hyvä, että sain sen rajan ajoissa rikki. Olen pystynyt keskittymään treenaamiseen monta kuukautta ja keskittymään kisoihin.
Koski ui olympialaisissa myös 200 ja 400 metriä vapaata. Ne ovat hänelle sivulajeja.
Pitkällä matkalla olennaista on rentous. 18-vuotiaan Kosken mielestä varsinkin ensimmäisellä viisisatasella vauhdin pitää löytyä helposti.
Vaikeimmaksi kohdaksi hän mainitsee 1 200 metrin tienoon. Viittä vaille kaksimetrinen Koski uskoo, että pituus auttaa pitkällä matkalla.
– Saan pitkän vedon enkä ota yhtä monta vetoa kisan aikana kuin muut.
Kilometrejä kertyy
Koski harjoittelee paljon.
– Kovimmillaan ehkä 80–90 kilometriä viikossa. Sellaisia ei kannata uida monta peräkkäin, tulisi ylirasitus, Koski kertoo.
Jotkut treenaavat vielä hurjemmin. Koski kertoo uivansa joukosta vähiten, jos häntä vertaisi amerikkalaisiin "matkureihin".
Uimaliiton valmennuspäällikkö Ippe Natunen ei usko, että Suomesta löytyy Kosken harjoituskilometreihin yltäviä uimareita.
– Kasvio ja Jani Sievinen varmaan pääsivät aikoinaan aikalailla samoihin lukemiin, Natunen tuumaa.
Yksin kilometrit eivät tee huippu-uimaria. Harjoitusmäärät pitää suhteuttaa päälajiin, eikä pikamatkojen uimarin ole järkevää rehkiä kuin Koski.
– Yksilön ominaisuudet vaikuttavat. Valmentajan on tarkkaan arvioitava valmennettava ja rakennettava ohjelma, Natunen neuvoo.
Suomessa kupli pitkään väittely siitä harjoittelevatko suomalaiset liian vähän, kun pidemmille matkoille ei tahtonut löytyä tasoa. Natunen ei koe merkittäväksi sitä, että suomalainen pitkän matkan olympiauimari ilmaantui ulkosuomalaisena Yhdysvalloista.
– Puhuisin enemmän sattumasta. Koski voisi yhtä hyvin olla rintauimari, Natunen sanoo.
