Kärpät lähtee alkavaan kauteen niskassaan suuremmat paineet kuin kenties kertaakaan aiemmin tällä vuosituhannella.
Kärppäpomo Juha Junnon ja potkut saaneen päävalmentaja Kai Suikkasen seuraajat toimitusjohtaja Tommi Virkkunen ja apuvalmentajan paikalta ansaitusti päävalmentajaksi nostettu Mikko Manner tuntevat kuumotuksen varmasti niskassaan. Yhtään helpommalla ei pääse urheilutoimenjohtaja Harri Ahokaan.
Tulosta täytyy tulla tällä kaudella niin kaukalossa kuin sen ulkopuolellakin.
Liigan pelillinen murros yltää myös Ouluun
Kauden kynnyksellä Liigan suurin pelillinen teema on aktiivinen pelitapa. Käsite on laaja ja tulkintaerojakin on nähty. Kiteytettynä kyse on siitä, että joukkue pyrkii olemaan aloitteellinen ja määräämään sitä kautta pelin rytmin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vahvasti ylhäältä paineistavaa karvausta, jolla pyritään nopeaan kiekonriistoon. Passiivisen pelitavan vaihtoehto olisi luovuttaa aloite kiekkoa hallinnoivalle vastustajalle, ja vetäytyä keskialueen puolustussumppuun odottamaan vastustajan hyökkäystä.
HPK, KalPa, TPS ja kumppanit aloittivat taistelun yltiöpassiivista jääkiekkoa vastaan jo aiemmin, ja nyt enemmistö liigaseuroista yrittää hypätä kelkkaan mukaan. Passiivisesta puolustusvoittoisesta seisoskelusta on tullut vakava uhka koko liigalle, joten siitä on syytäkin pyrkiä pikaisesti eroon.
Tähän kelkkaan yrittää hypätä myös Kärpät. Viimeisimpien harjoituspelien perusteella oululaiset ovat saaneet ainakin toisen jalan jo tukevasti kyytiin. Kärpät löi selvin lukemin luun kurkkuun niin Luulajalle kuin Ruotsin tämän vuosikymmenen kestomenestyjälle Skellefteållekin. Tämä ei tietenkään kerro koko totuutta, sillä myös ruotsalaiset pelaavat samaa suoraviivaista ja aktiivista vauhtilätkää, johon Kärpät pystyi todistettavasti niitä paremmin. Se kuitenkin osoittaa sen, että Kärpät pystyy vastaamaan tuollaiseen pelityyliin. Haaste on erilainen, kun vastassa on ensimmäinen keskialueen 0-5-ansa.
Joukkueen yhtenäisyys tärkeintä
Päävalmentaja Manner on asettanut riman debyyttikaudellaan korkealle. Kärppäluotsi kertoo, että jatkossakin viivelähdöt ja trap-vaiheet löytyvät Kärppien pelistä, mutta ne eivät ole enää isäntiä vaan hyviä renkejä. Monimuotoinen pelikirja vaatii osaamista niin valmentajalta kuin pelaajiltakin, jotta tilanteiden tunnistaminen ja oikea reagointi iskostuvat selkärankaosaamiseksi.
Isossa kuvassa Kärpille on tärkeintä kuitenkin yhteistyö ja joukkueen yhtenäisyys. Nämä teemat toistuivat jatkuvasti kauden alla pelaajien ja valmentajien puheissa. Viisikon tiivis ja toimiva yhteistyö on yksi aktiivisen jääkiekon kulmakivistä. Viime kaudella yhteistyö oli Kärpissä pahasti pielessä.
Oli ennenkuulumatonta, että kapteeni Lasse Kukkonen joutui arvostelemaan julkisesti Kalevassa joidenkin pelaajien työnteon laatua kesken viime kauden. Koko kauden kaukalossa kärppälaumaa reppuselässä kantanut Mika Pyörälä totesi puolestaan kesällä Ylen haastattelussa, etteivät kaikki pelaajat pelanneet joukkueelle. Nämä ovat valtavia ulostuloja joukkueen johtavilta pelaajilta, ja kertovat omalta osaltaan, kuinka pielessä asiat lopulta olivat.
Peräpää pitää, kuka tekee maalit?
Kärppien pelitapa elää yhteistyöstä, eikä se salli yhtään vapaamatkustajaa. Kärppien tämän kauden hankinnat olivatkin järjestäen työteliäitä ja luisteluvoimaisia pelaajia.
Puolustukseen oululaiset ostivat Liigan viime kauden parhaaksi puolustajaksi valitun Miika Koiviston sekä Pohjois-Amerikan yliopistosarjoista suomalaistaustaisen Teemu Kivihalmeen. Hyökkäystä vahvistavat Charles Bertrand, Julius Junttila, Nicklas Lasu, Jasse Ikonen, Otto Karvinen, Jyri Junnila ja Julius Junttila. Maalivahtiosastolle Jussi Rynnäksen kirittäjäksi saapui nuorten maailmanmestari Veini Vehviläinen.
Puolustus- ja maalivahtiosasto ovat kunnossa. Rynnäs on monien papereissa Liigan paras maalivahti, ja Koivisto sekä Shaun Heshka ovat yksi Liigan parhaista pakkipareista. Kaikki huippupakin ominaisuudet omaava Mikko Niemelä yritetään potkaista vielä kerran todelliseen läpimurtoon Liigassa Kukkosen avulla. Jo harjoituskaudella kahden edellisen kauden maalisaldoonsa yltänyt Jani Hakanpää tuntuu löytäneen uuden vaihteen uralleen. Erittäin luisteluvoimainen Kivihalme vaikuttaa sopivan hyvin Hakanpään rinnalle.
Suurin kysymysmerkki on hyökkäys, vaikka harjoituspelien perusteella ketjukoostumukset ovat loksahtaneet paikalleen kohtuullisen hyvin. Ykkösketjussa jokaisella pelaajalla on takanaan vaikea kausi, joten Mikael Ruohomaalla, Junttilalla ja Bertrandilla on edessä oman urankin kannalta tärkeä sesonki. Etenkin vain vuoden Ruotsin visiitin jälkeen Ouluun palanneella Junttilalla on alkamassa äärimmäisen merkityksellinen kausi. Junttilan pitäisi pystyä kannattelemaan joukkuetta johtavana pelaajana varakapteenin A-kirjain rinnassaan.
Kakkosketjussa katseet kohdistuvat Ville Leskiseen ja Saku Mäenalaseen. Kärpät ei salaile sitä, että molemmilta odotetaan maaleja ja lopullista murtautumista liigaeliittiin. Pyörälän saappaita ei kukaan pysty täyttämään, mutta monipuolinen Lasu yrittää tehdä parhaansa.
Tällä hetkellä Aku Kestilän johtama kolmosketju hakee vielä eniten uomiaan. Ketju tulee täydentymään Ikosella, kunhan savolainen toipuu pelikuntoon.
Kärppien salainen ase on nelosvitja. Miska Humaloja on löytänyt loistavan ketjukemian Jari Sailion ja Sami Anttilan kanssa. Romuluinen ketju pystyy hyvin myös maalitehtailuun. Ketjusta on Kärpille paljon iloa kauden aikana.
Uhkia vai mahdollisuuksia?
Kärppien maalintekovoima nojaa vahvasti siihen, että tulosyksiköiden pelaajat joko palaavat omalle huipputasolleen tai pystyvät nousemaan urallaan seuraavalle tasolle. Joukkueesta ei löydy yhtään sellaista pistemiestä, joka nappaisi kultakypärän pelkästään säilyttämällä oman viime kauden tasonsa. Tällaisessa tilanteessa seuran riskit sekä pelaajien paineet kasvavat ja voivat synnyttää negatiivisen kierteen, jota on vaikea katkaista.
Kärpissä on etukäteen ajateltuna myös tietynlainen johtajuusvaje. Joukkueessa ei juuri ole pitkän kärppätaustan omaavia johtajatyyppejä. Vielä viime kaudella kapteeni Kukkosen apuna olivat Pyörälä ja Ilkka Mikkola. Nyt Kukkonen on tällä osa-alueella melko yksin. Tilaa olisi uusille vastuunkantajille. Kärppien onneksi Kukkosen johtajuusominaisuudet ovat huipputasoa.
Kääntämätön kortti on myös päävalmentaja Manner. Ei ole epäilystäkään, etteikö jääkiekkohullun Mannerin tekninen valmennusosaaminen riittäisi. Kysymysmerkit löytyvät johtamisen puolelta. Riittääkö pelaajien kanssa äärimmäisen hyvin juttuun tulevan Mannerin auktoriteetti kopissa? Osaako Manner vetää oikeista naruista ja johtaa joukkuetta, kun Kärpillä on vaikeaa? Osaako hän tehdä saman yksittäisen pelaajan ajautuessa vaikeuksiin? Miten Manner onnistuu käsittelemään omat paineensa, jotka ovat etenkin Kärppien nykytilanteessa valtavat? Avoimia kysymyksiä on paljon, vastaukset saadaan vasta kauden aikana.
Mannerissa on paljon samaa kuin sielunkumppanissaan Lauri Marjamäessä. Vaasalaisen teeseissä on samoja vivahteita leijonaluotsin kanssa. Jo viime kaudella kaverukset katsoivat toistensa pelejä ristiin ja vaihtoivat ajatuksia. Tämä yhteistyö jatkuu varmasti edelleen - mahdollisesti jopa vielä tiiviimpänä. Se lienee etu sekä Mannerille että Kärpille, sillä kohta kymmenen vuoden ajanjaksolla Kärppien ainoa merkittävämpi menestys on tullut tamperelaisen opein.
Organisaatio vedenjakajalla
Kokonaisuutta ajatellen lähtökohdat ovat selvästi paremmat kuin vuosi sitten, ja muutamista uhkakuvista huolimatta mahdollisuuksia on kuitenkin enemmän kuin uhkia. Oululaisyleisöllä on lupa odottaa positiivista kautta, ja Raksilassa nähdään varmasti viihdyttäviä otteluita. Kärppien pitäisi olla runkosarjassa kuuden kärjessä ja pelata keväällä mitaleista.
Alkava kausi on näytön paikka koko seuralle viime kauden notkahduksen jälkeen. Mikäli suunta ei käänny, on seurassa syytä pohdiskella syvällisemmin syitä sille, että kymmenen vuoden ajanjaksolla Liigan jättiläisen ainoa menestys on saavutettu Marjamäen opein.
Jos Kärppien kurssi kuitenkin kääntyy ylöspäin, voidaan pettymysten kausi 2016-2017 kuitata vain nopeasti ohimenneenä painajaisena keskellä suurta tuhkimotarinaa. Puolen Suomen valtakunnassa olisi silloin taas kaikki hyvin.