Punainen painajainen murskasi Suomen kultaunelman

Sankaruus on katoavaista. Se voi kadota yhdessä yössä, yhdessä hetkessä.

Leijonien päät painuvat alas, kun taas punakone ottaa finaalipaikasta kaiken ilon irti. Noin 4 000 venäläiskatsojaa huutaa epäjumalansa nimeä.

Malkin! Malkin! Malkin! Malkin...

Vaisu suomalaiskatsomo on shokissa. Osa itkee, toiset osoittavat rehtiä urheilumieltä ja taputtavat kunniakkaalle taistelulle.

Ilkeämieliset viheltävät Leijonien täydelliselle murenemiselle.

Suomen kultaunelma on murskana. Pelaajien elekieli kertoo, että pettymys on suuri.

”Harmittaa. Kaikki varmasti ymmärtävät, että olisimme halunneet siihen toiseen peliin”, Mikael Granlund pukee tunnetilansa sanoiksi.

”Venäjä pisti kovalla prosentilla kiekot maaliin. Olisimme tietysti voineet pelata paremminkin”, Granlund puhaltelee erittäin apeana.

Mihin Suomen peli mureni?

”En tiedä, mitä tapahtui.”

Kiinnostaako pronssimitali?

”Onhan sekin joku mitali.”

Granlund ohjasi Joonas Järvisen lämärin sisään, kun ottelua oli jäljellä vajaat neljä minuuttia, mutta se oli Leijonaperheelle erittäin laiha lohtu.

Maali oli Granlundille (1+4) turnauksen ensimmäinen.

Kun Janne Niskala tykitti siniviivalta 1–0, kaikki näytti hyvältä. Paremmalla viimeistelyllä Suomi olisi saattanut johtaa 2–0 tai jopa 3–0.

Mutta sitten astui kuvaan kaukalon täydellinen kuningas Jevgeni Malkin, joka nöyryytti Petri Vehasta ja teki erän lopussa kaksi maalia.

”Kyllä vastustajan maalivahti (Sergei Varlamov) oli tänään Vehasta parempi”, tunnusti päävalmentaja Jukka Jalonen, joka ei suoranaisesti ristiinnaulinnut Vehasta, joka kuitenkin romahti täysin venäläislaukausten edessä. Eri näkökulmien mukaan Vehanen päästi 3–4 helppoa maalia.

”Muistettakoon kuitenkin, että vastustajan laukaukset olivat laadukkaita”, Jalonen puolusti maalivahtiaan.

Oliko maalivahtivalinta oikea?

”Emme edes harkinneet ketään toista”, Jalonen vastasi.

Malkinia säesti hyvin toinen maailmanluokan supertähti Aleksandr Ovetshkin, joka ohitti Vehasen mahtavalla rannevedolla vasempaan etuylänurkkaan: 3–1.

Malkinin hattutemppu realisoitui toisen erän lopussa, jolloin Areenan jäälle lensi kymmenittäin punaisia lippalakkeja – ja taisi sinne lentää myös yksi laivaston kapteenin koppalakki.

Suomi ei saanut aikaiseksi kunnon loppukiriä, sillä Denis Kokarev ja Sergei Shirokov venyttivät lukemat 1–6:een.

”Teimme virheitä. Annoimme Venäjälle saumat tehdä maaleja. Kyllä me jäimme jyrän alle, vaikka loppulukemat 6–2 eivät kuvaa kenttäpelin hallintaa”, Jalonen totesi.

”Jotakin siellä tapahtui. Oliko sitten itseluottamuksen puutetta vai mitä. Tällaista se on joskus, ja tällaisia päiviä tulee”, päävalmentaja jatkoi.

Venäjä oli murhaavan tehokas ylivoimapelissään. Se rankaisi Suomea kolmesti neljällä ylivoimakerralla.

”Omassa päässä oli jotain sekoilua, eikä alivoimakaan ollut hyvää. Jätkät sijoittuivat puoli metriä tai metrin väärin.”

Pittsburghin NHL-tähti Jevgeni Malkin oli yllättänyt Suomen vaisusta pelistä.

”Norja ei ollut meille kovin paha puolivälierissä ja odotimme Suomelta paljon kovempaa vastusta. Sitä ei sitten tullutkaan. En minä tällaisia loppulukemia osannut odottaa”, Malkin hämmästeli.

Venäjä oli Suomea vastaan niin vahva, että se nosti itsensä ylivoimaiseksi mestarisuosikiksi.

”Kyllä se on niin, että Venäjän hyökkäys on pysäytettävä, ja itse pitäisi tehdä pari kolme maalia. Ei niitä muuten voita”, Jalonen analysoi.

Jäikö Suomen terävin ratkaisijoiden joukko liian pieneksi?

”Olisihan se hienoa jos olisi neljä kenttää ratkaisijoita, mutta se ei ole realismia. Tietysti lähdemme siitä, että tehoja pitää löytyä laajemmalta joukolta. Mutta muistuttaisin kuitenkin, että tänään kaaduimme puolustukseen, emmekä tehottomuuteen”, Jalonen korosti.

Suomi kohtaa sunnuntai-iltapäivänä pelattavassa pronssiottelussa Tshekin, joka hävisi toisessa MM-välieräottelussa Slovakialle 3–1.

Jalonen lupaa, että kaukaloon luistelee ahnas ja halukas Leijona.

”Kyllä me se mitalin haluamme. Sen me olemme velkaa kaikille faneille ja yleisölle.”