Herra Itseluottamus

Helsinki Kun taivaanisä isä jakoi 1.4. 1983 syntyneille lapsille itseluottamusta, Jussi Jokinen oli varmasti eturivissä.

Kun 15-vuotias Jussi Jokinen liittyi Kärppien C-junioreihin syksyllä 1998, joukkueen valmentaja Ari Meriläinen piirrätti pelaajillaan ns. kehäteorian, joka hahmottaa yksilön luonteenpiirteitä.

Samalla kun uudet ja epävarmat tavikset piirsivät omia puumerkkejään lähemmäksi ulkokehää, Jokisen kynästä lähti vahvoja plussia ympyrän ytimeen.

Juuri siihen kohtaan, johon kulminoituvat määrätietoisin asenne, älykkyys, tunne ja sen kontrolli.

Ytimeen kuuluvat omistajat, toimitusjohtaja, valmentajat, kapteenit ja johtavat pelaajat. Luonteenomaisia piirteitä ovat muun muassa innostus, suoritustarve, kilpailullisuus, vastuullisuus ja  paineensietokyky.

Jokinen tunnistaa itsensä.

”Olen jo pikkupojasta alkaen ollut päättäväinen, ja luotto omaan tekemiseen on kova. Nämä ominaisuudet ovat vieneet minut sinne, missä nyt olen”, Jokinen kommentoi.

Niinpä. Nyt hän on pelannut jo seitsemän kautta NHL:ssä ja ansainnut urallaan yli kymmenen miljoonaa dollaria.

”Aika moni oli valmis kirjoittamaan minut ulos NHL:stä jo ennen kuin kuin olin pelannut siellä yhtään ottelua. Epäilijöitä riitti, koska olin liian pieni, liian hidas, enkä osaa ampua. Ennuste kuului: vuosi AHL:ssa ja sitten takaisin”, Jokinen muistaa loppukesän 2005, jolloin 22-vuotias nuori mies lähti määrätietoisesti suuren veden taakse Dallas Starsin organisaatioon.

Kuinkas ollakaan, Jokinen otti sen pelipaikan NHL:ssä ja pelasi 55 (17+38) tehopisteen avauskauden.

”Tiesin, mihin pystyin. Haluan aina olla paras, voittaa ja uskoa itseeni”, Jokinen lataa, mutta äänenvärissä tai olemuksessa ei ole mitään pöyhkeää ja ylikorostuksen tarvetta. Koko litania lentää ilmoille luontevasti ja pakottamatta.

Vaikka jääkiekko on täyttänyt Jussi Jokisen arjen ja elämän kokonaisvaltaisesti jo parikymmentä vuotta, hän on oppinut antamaan itselleen myös armoa. Yksi suurimmista katalysaattoreista on puolivuotias Sandra-tytär, johon paljon matkoilla oleva isä saa tuon tuostakin skype-yhteyden.

”Kyllä se antaa perspektiiviä elämään. Ja kaiken kaikkiaan olen oppinut nauttimaan myös jääkiekosta enemmän. Ei jääkiekko voi olla läsnä 24/7 tai että aina pitäisi mennä kaukaloon puristamaan mailaa”, Jokinen alleviivaa.

Hän tunnustaa elävänsä jääkiekkoilijan prime time -aikaa.

”Saan pelata NHL:ssä, ja saan pelata kotikisoissa. Tämä on hienoa aikaa.”

Missä Jussi Jokinen on kymmenen vuoden kuluttua?

”Toivottavasti vielä NHL:ssä, koska koen edelleenkin pystyväni kehittymään. Viimeisten 2–3 vuoden aikana minusta tullut paljon kokonaisvaltaisempi pelaaja. Olen pelannut paljon alivoimaa ja sentterinä, joten ainakin puolustuspelaaminen ja aloitukset ovat kehittyneet. Ja olen myös henkisesti varmasti kovempi.”

Henkistä kovuutta tarvitaankin, sillä Suomen nimivahvan ykkösketjun Valtteri Filppula – Mikko Koivu – Jussi Jokinen maalihana on vielä turnauksessa avaamatta.

”Vaikka maaleja ei vielä ole tullutkaan, minulla on luottavainen olo, koska peli on ollut hallussa.  Jos ylivoima ei toimi, pitää sitten iskeä ne irtokiekot sisään”, Jokinen evästää.

Moni olisi valmis pudottamaan Jokisen johonkin toiseen ketjuun, mutta mies itse on realisti.

”Valmentaja päättäköön.”

Joukkue asuu eduskuntatalon lähettyvillä hotellissa, missä Jokinen on saanut kämppäkaverikseen Janne Pesosen.

”Olemme Pessin kanssa hyvät kaverit, mutta koskaan aikaisemmin emme ole asuneet kimpassa. Kärppien aikana olin aina Haatajan Juha-Pekan kanssa yhdessä ja Pessi taisi olla Juntusen Henkan (Henrik) kanssa”, Jokinen muistaa.

Kumpi teistä on huoneen päällikkö?

”Meillä vallitsee tasa-arvoinen ilmapiiri. Meillä ja samat aikataulut ja sama arvomaailma. Olemme molemmat kilpailuhenkisiä.”

Kämppäkaveri Pesonen täyttää perjantaina 30 vuotta. Juhlaan on aikaa ja aihetta korkeintaan kaukalossa, sillä tuolloin Suomi kohtaa iltapelissä Kanadan.

”Mutta eiköhän tässä jotain muutakin keksitä”, Jokinen virnistää.