Vancouver Joskus eteen tulee päivä, jolloin silmiä täytyy räpäyttää kahdesti, kun näkee jotain kahtena.
Niin kuin nyt.
Kun ruotsalaisveljekset Henrik ja Daniel Sedin marssivat haastattelualueelle, identtisiä kaksosia on käytännössä mahdoton erottaa. Tai hetkinen - Henrik on tainnut käydä hiljattain parturissa, koska Danielin hiukset pörröttävät sentin pidempinä.
Sedinit veljekset, joista Daniel on kuusi minuuttia nuorempi kuin Henrik, ovat käsittämättömällä tavalla pysyneet erottmattomina koko elämänsä ajan. Kaiken lisäksi heillä on aina maksettu identtinen korvaus tehdystä työstä.
Nuoruutensa he pelasivat yhdessä kotikaupungissaan Örnsköldsvikissä MoDo:n riveissä ja kun parivaljakon tie vei NHL:ään, Vancouver Canucks teki erikoisjärjestelyjä saadakseen koko paketin itselleen varausnumeroilla kaksi ja kolme kesäkuussa 1999.
Ennen varausta he kävivät juuri 16 vuotta täytettyään Ruotsin U18-joukkueen kanssa muun muassa Ylivieskassa marraskuussa 1996, jolloin superlahjakkuuksia seurasi kokonainen NHL-scouttien kolonna.
"Silloin olimme molemmat syöttelijöitä. Henrik syöttelee edelleen, mutta minä yritän tehdä maaleja", Daniel vertailee.
Tehopisteitä ei sentään tehtailla käsi kädessä: Henrik (25+55=80) on NHL:n pistepörssissä kakkonen heti Aleksandr Ovetshkinin (42+47=89) jälkeen, mutta jalkavammasta kärsinyt ja 18 peliä missannut Daniel (16+38) vasta 28:ntena.
Historiaa Vancouverissa?
Sedinin veljeksillä on mahdollisuus tehdä Vancouverissa jotain, mihin kukaan jääkiekkoilija ei koskaan pystynyt. Voittaa olympiakultaa omalla kotiareenallaan.
"Jo se, että saa pelata jääkiekon kotimaassa ja omassa kotikaupungissa olympiakiekkoa, tekee tästä tilanteesta erityisen. Tämä on turnaus, jollainen tulee vastaan vain kerran elämässä. Jos vielä voittaisimme, silloin unelmista tulisi totta", kertoo Daniel Sedin.
"Muistutan kuitenkin, että olympiakulta ei ole kauden ainoa tavoite. Myös Stanley cup on suuri unelma, meillä on hyvä joukkue, eikä tässä kaupungissa ole koskaan vielä juhlittu mestaruutta", hän jatkaa.
Sedinien lisäksi olympiajäällä esiintyy viisi Vancouver Canucksin kiekkoilijaa, jotka taistelevat maansa värien puolesta hyvin tutuissa maisemissa; Roberto Luongo (Kanada), Sami Salo (Suomi), Christian Ehrhoff (Saksa), Pavol Demitra (Slovakia) ja Ryan Kesler (USA).
Buuataan sitä omillekin
Ottelussa Valko-Venäjää vastaan Daniel Sedin joutui oudon tilanteen eteen, kun lähes täpötäysi areena kannusti hurjasti Valko-Venäjää ja samalla buuasi Ruotsille.
"Sitä tapahtui myös muutama vuosi sitten Canucksin peleissä, mutta se teki meistä vahvempia. Nyt emme juuri välitä siitä, miten ihmiset reagoivat. Onneksi katsomossa on nyt myös paljon ruotsalaisia", Daniel Sedin huokaisee.
Ruotsi kampesi vain vaivoin Valko-Venäjän nurin 4-2. Daniel Sediniä loppulukemat eivät hämmästytä.
"Emme olleet parhaimmillamme, mutta vain voitoilla on merkitystä. Siksi toiseksi kaikki pelaajat tässä turnauksessa tietävät, että helppoja pelejä ei olekaan, ja tasaisia otteluita on varmasti paljon. Sveitsi riisti Kanadalta pisteen, Slovakia voitti rankkareilla Venäjän", Daniel Sedin muistuttaa.
Entäpä sitten Suomi?
"Suomella on kova joukkue, jossa on paljon hyviä pelaajia kuten esimerkiksi Sami Salo, jolla on todella kova laukaus. Ja tietysti maalivahtipeli on korkealla tasolla. Myös hyökkääjät ovat vaarallisia, ja meillä on varmasti kädet täynnä töitä", Daniel Sedin luonnehtii aidolla jääkiekkojargonilla.
Kapteenilla hyvät muistot Torinosta
Paikalle astelee myös Ruotsin kapteeni Nicklas Lidström, jolla on hetki aikaa rupatella suomalaistoimittajien kanssa.
"On aina hauskaa pelata Suomea vastaan, kyllä se tuo lisäarvoa. Maidemme välillä on aina ollut kova kilpailu, eikä pelkästään jääkiekossa vaan kaikessa urheilussa", Lidström alleviivaa.
Lidström on voittanut jääkiekossa käytännössä kaiken mahdollisen vai mitä sanotte tästä; MM-kultaa Suomessa 1991, olympiakultaa Torinossa 2006, Stanley cup Detroitissa 1997, 1998, 2002 ja 2008.
Torinon olympiafinaalia Suomi-Ruotsi Lidström muistelee mielellään.
"Se oli hieno turnaus, jossa olin onnekas ja onnistuin tekemään finaalissa voittomaalin", Lidström myhäilee.
Myös henkilökohtaisella tasolla kunniaa on osunut kohdalle pitkä rivi; yhdeksän kertaa NHL:n ykköstähdistöviisikossa ja kuusi kertaa valinta NHL:n parhaaksi puolustajaksi (James Norris Trophy).
Kokemus näiden maiden valttikortti
Lidström kuuluu olympialaisten nestoreihin. Hän on samaa ikäluokkaa (1970) kuin Teemu Selänne, joten herrat täyttävät tänä vuonna 40 vuotta.
"Sekä Suomella että Ruotsilla on paljon kokemusta, ja molemmat voivat olla taas finaalissa, mutta sen näkee sitten", Lidström pyörittelee.
Ruotsin-tappaja Ville Peltonen ei saa Lidströmin rinnassa aikaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
"Totta kai Peltonen on aina vaarallinen kiekon kanssa, mutta Suomella on niin paljon taitoa ja osaamista hyökkäyspäässä, ettemme me voi keskittyä vain yhden pelaajan pysäyttämiseen", Lidström alleviivaa.
Haastattelualuetta kerrosta ylempänä median työtiloissa vastaan tulee Henrik Lundqvist - verkkareihin ja lenkkareihin pukeutunut NY Rangersin ruotsalaismaalivahti.
Hei, Henrik. Oletko maalissa Suomea vastaan?
"Sen näkee sitten", Lundqvist nauraa leveästi ja panttaa tietoa kuin suurinta valtiosalaisuutta.
Totta kai hän pelaa. On Suomi Ruotsille sen verran paha vastusta
