Helsinki Porraspielessä on parkissa kaksi harmaata skootteria, joiden molempien keulassa on numerot. Ykkönen on Antero Mertarannan ja kakkonen Viivi Avellanin, kolmonen ja nelonen yhteisiä. Ykköstä ei näy, mutta kakkonen on paikalla.
Sisällä kontissa Viivi Avellan istuu kädet puuskassa ja silmät kiinni Sari Finéruksen meikattavana. Mahdollisimman vähän ja sporttista, kiitos, mutta silti tässä on istuttava puolisen tuntia. Kun meikki on valmis, laitetaan hiukset.
”Ihanaa, että hiukset laitetaan täällä. Skootterilla Pöllölaaksosta tullessa ne menisivät ihan lyttyyn”, Avellan sanoo.
Täällä, hopeanharmaassa kontissa MM-areenan asfaltinharmaalla parkkialueella on Suomen urheiluhistorian suurimman televisiotuotannon konttori, jossa myös puvustetaan, maskeerataan, pötkötetään sohvalla hetken verran, syödään joka päivä 70 subia ja juodaan neljä korillista limsaa. Kontti hiljenee vain muutamaksi aamuyön tunniksi. Ensimmäiset tulevat töihin aamuviideltä ja viimeiset lähtevät yöllä yhdeltä.
Nyt punnitaan se, miten vastaavan tuottajan Markus Auteron työ on onnistunut – tämän eteen hän on paiskinut hommia täysipäiväisesti jo vuoden verran. Suunnittelu alkoi vieläkin aikaisemmin, melko pian sen jälkeen, kun MTV Oy pari vuotta sitten osti jääkiekon MM-kisojen mediaoikeudet vuosiksi 2012–2017 sveitsiläiseltä Infront Sports AG:lta.
”Kaikki on mennyt niin kuin on suunniteltu. Mutta pitää koputtaa puupäätä”, Autero sanoo ja koputtaa rystysillä päätään.
”Tämä on niin massiivinen masiina, että onneksi se on lähtenyt vyörymään oikeaan suuntaan. Pienissä asioissa kyllä voi tehdä korjausliikkeitä.”
Tältä parkkipaikalta lähtee MM-kisojen aikana maailmalle 64 suoraa ottelulähetystä ja kellon ympäri Canal+:n 24/7-kiekkokanavaa. Homman hoitaa 250 ihmistä, joista 180 kulkee areenalla akkreditoituina, kisapassit kaulassa.
Kamerakuitua kulkee areenalla kuusi kilometriä, valo- ja äänikaapelia 12 kilometriä, ja ne kaikki näyttävät johtavan tähän rekkaan – tai sitten ne lähteävät täältä. Maalauksin koristeltu ulkotuotantoauto on parkissa muutaman kymmenen metrin päässä Avellanin skootterista.
Koputetaan ovelle, mutta shhh. Täällä puhutaan hiljaa.
Hämärässä huoneessa välkkyy kymmeniä suuria ja pieniä tv-ruutuja, joita tuijottaa kymmenen keskittynyttä ihmistä. Mies mustissa silmänalusissa on Petteri Ryynänen, yksi projektin kolmesta teknisestä tuottajasta.
”Juuri nyt ajamme kansainvälistä signaalia Pasilaan, mistä se lähtee jakeluun maailmalle, ja lisäksi 24/7-signaalia. Erätauolla siirrymme omien kameroiden kuvaan, eli studioon, jossa ovat nyt juontaja Pekka Lehtinen ja kommentaattorit Tero Lehterä ja Juhani Tamminen. Suomen otteluissa studioita on kaksi”, Ryynänen selittää.
EVS-operaattorit ovat rekan uumenissa niitä, jotka pyörittävät kovalevytallentimia – eli etsivät kuvatulvasta esimerkiksi hidastuksia. Maikkarilaisten ylpeys ovat molempien studiojen jättimäiset kosketusnäytöt. Ensimmäistä kertaa kuvan päälle voidaan tuoda grafiikkaa ja efektejä.
Uutiset, koosteet ja leijonatreenit tehdään jälkituotantoyksiköissä Pöllölaaksossa. Tukholmassa on yksi studio ja tiimi, ja lisäksi pitkin Helsinkiä kulkee perinteisiä uutisryhmiä haistelemassa tunnelmaa.
”Porukalle alkaa muodostua hyvä rutiini toista kisaviikkoa varten”, Ryynänen kehuu.
Mutta nyt studioon. Otetaan Ryynänen mukaan ja noustaan asfaltin tasalta kolmanteen kerrokseen, Silver Star -ravintolaan. Täällä kestitään vip-vieraita, juotetaan kisakansaa ja heitetään tiukkaa hokianalyysia.
Nurkkaan ahdetussa studiossa odotellaan valot himmennettyinä, sillä ottelun toinen erä on kesken, ja kun pelataan, katsomon on oltava pimeä. Kolme kameraa, yksi robottikamera, kosketusnäytöllä taukokuvana kisalogo.
Tamminen on häipynyt hetkeksi, mutta pöydän takana Lehterä tekee muistiinpanoja ja Lehtinen hörppii kevytlimsaa. Erätaukoon on puolitoista minuuttia.
Yhdeksästä kommentaattorista suurin osa on jo entuudestaan hyvin kokeneita. Suuret kiekkopersoonat ovat sopineet hyvin saman pöydän ääreen, Ryynänen virnistää.
”Yleisön odotukset ovat olleet valtavat, koska teemme tämän ensimmäisen kerran”, hän sanoo.
”Minusta olemme kuitenkin onnistuneet tuomaan esitykseen ja kerrontaan uusia asioita.”
Kun areenan summeri soi, valot syttyvät studioon ja Lehterä ja Lehtinen oikaisevat solmionsa. Nenien edessä on ruutu, josta miehet näkevät uutisten olevan yhä kesken.
Korvanappeihin kantautuvat ohjaajan ja kuvaussihteerin äänet alhaalta ulkotuotantoautosta. Uutiset on luettu, nyt tarvitaan näkemystä amerikkalaisten ja valkovenäläisten otteista toisessa erässä. Lehterä ja Lehtinen napauttavat rystyset yhteen, oikaisevat ryhtinsä ja kääntyvät kohti kameroita.