Vain sumutorvi puuttui

1–0 tuuuut! 2–0 tuuuut! 3–0 tuuuuut! 4–0 tuuuuut! 5–0 tuuuuut! 6–0 tuuuuuut!

Sumusireenin jyhkeä törähdys soi vieläkin tärykalvoilla, vaikka Vancouverin olympiavälierästä on kulunut aikaa jo yli kaksi vuotta.

Silloin USA tehtaili runsaassa 12 minuutissa kiekon tennislukemin kuusi kertaa ohi Miikka Kiprusoffin.

Kyyti oli lähes yhtä kylmää äitienpäivänä Areenalla, mutta efekti oli aivan toinen. Viisi kertaa kuului vaimea pettymyksen huokaus, minkä kruunasi vihellyskonsertti, kun ottelu päättyi.

Yleisö osoitti olevansa asiantuntija. Ottelu taso oli Leijonien näkökulmasta kammottavaa katseltavaa.

Suhdanteet ovat muuttuneet nopeasti. Vielä viime viikolla meininki oli kuin mukavuuskerhossa, jossa kaikilla oli kivaa. Kiistäköön ken haluaa, mutta Leijonaleirissä asiat eivät tällä hetkellä ole kovin hyvin.

90 peräkkäistä minuuttia kamalaa kohellusta maalierolla 0–9. Maalivahtiongelma, jota ei pitänyt olla olemassa, on nyt niin läsnä kuin vain voi olla. Mihin on kadonnut Kari Lehtosen vire, kun Dallas Starsin NHL-ammattilainen vielä viime viikolla hyrisi positiivisia virtauksia?

Kymmenen takaiskua kahteen otteluun on huippuvahdille liikaa, vaikka kenttäpelaajat eivät ole pystyneet tarjoamaan sivusta tukea. Tällä hetkellä suuressa kuvassa velloo kaksi kysymystä ylitse muiden. Loukkaantuiko Lehtonen oikeasti, ja jos loukkaantui, onko Petri Vehasesta vastuunkantajaksi numero yksi.

On erittäin todennäköistä, että Lehtosen loukkaantuminen oli pelkkää teatteria, jossa on selkeä käsikirjoitus. Nyt Lehtosen ei tarvinnut tulla median eteen selittelemään murskatappiota, omaa suoritusta ja joukkueen kollektiivista romahdusta. Näin Lehtonen saa enemmän aikaa yrittää koota säröille mennyttä itseluottamustaan, sillä Kazakstan-ottelussa tolppien välissä seisoo ilman muuta Petri Vehanen.

MM-kisojen suureen hetkeen on aikaa nyt kolme päivää. Hetkeen, jolloin neljä suurta putoaa, ja neljä suurta jatkaa mitaliotteluihin. Jo tällä hetkellä näyttää ilmeiseltä, että h-hetkellä vastakkain ovat USA ja Suomi, joka saa mahdollisuuden suureen revanssiin.

Win the right games – voita oikeat ottelut – on joku viisas valmennusguru sanonut niin painavasti, että sanat kaikuvat vieläkin areenoiden seinillä ja pukukopeissa. Koska Leijonat ovat nyt hävinneet kaksi suurta ottelua selvin numeroin, voisi suomalaisittain todeta, että Suomi on hävinnyt oikeat ottelut.

Syystä tai toisesta Suomi ei nyt osaa terveellä itseluottamuksella kohdata pohjoisamerikkalaisia vastustajiaan. Tätä taustaa vasten torstain kuolemanottelusta tulee Leijonille valtava haaste. Kaikella kunnioituksella, Leijonat, ennusmerkit eivät ole hyvät.

Vaikka Suomi nujertaisi maanantaina Kazakstanin 10–0, se ei muuttaisi totuutta, että itseluottamus on horjunut.

Mutta mikä huippu-urheilussa onkaan nautinnollisempaa, elämyksellisempää ja täyttymyksellisempää kuin luoda yllätys – ja  tehdä mahdottomasta mahdollista.