Torstain toivotut

Varsin keinotekoinen ja kohtuuttoman pitkä alkulämmittely on vihdoin takana. On aika mennä pää edellä kohti haasteita, joissa otteluilla on oikeasti merkitystä. Iso päivä koittaa torstaina.

Italia ja Kazakstan ovat eloonjäämiskamppailunsa jo hävinneet, kuusi muuta maata lähtevät Helsingistä ja Tukholmasta keskiviikkona korvat luimussa omiin koteihinsa, mutta kahdeksan parasta joukkuetta hakevat edelleen omia askelmerkkejään kohti maailmanmestaruutta.

Kaava on mahdollisimman yksinkertainen. Joukkue, joka voittaa kolme seuraavaa otteluaan, on maailmanmestari vuosimallia 2012. Lyhyellä matematiikalla ennakkosuosikeiksi voi seuloa Venäjän, Ruotsin, Kanadan ja miksei myös USA:n. Haastajien rinkiin joutuvat Suomi, Slovakia, Tshekki ja tietenkin kisojen piristysruiske Norja, jolla ei kyllä ole mitään mahdollisuuksia väkivahvaa Venäjää vastaan.

Käy puolivälierissä miten tahansa, Helsingissä otteluitaan jatkavat kaksi joukkuetta saavat välieriin merkittävän, jopa kohtuuttoman edun. Perjantain matkapäivä Tukholmasta Helsinkiin on erittäin raskas ja vie varmasti parhaan puhdin alkuillan jääharjoituksesta.

Suomen otteluiden aikataulu matkalla tappiin saakka on rakennettu täydelliseksi. Puolivälieräottelu on vasta torstaina illalla, joten valmistautumisaikaa edellisestä ottelusta jää kolme vuorokautta. Esimerkiksi USA:n valmistautuminen nipistyy vuorokautta lyhyemmäksi.

Jos Suomi jatkaa välieriin, se saa pelata ottelunsa jo lauantaina iltapäivällä, ja valmistautumisaikaa sunnuntain mahdolliseen finaaliin jää neljä tuntia pidempään kuin vastustajalla.

Tämä on täyttää kotiinpäin vetämistä, mutta haittaako se?

Näin toimii kisaisäntä aina, koska sillä on siihen on oikeus.

Leijonien kultapoika ja kannattajien lempilapsi Mikael Granlund on joutunut kritiikin keskiöön, ja kaiken lisäksi päävalmentaja Jukka Jalonen istutti ”MG:tä” viltissä.

Entä sitten? Eikö yhdellä maailman lahjakkaimmalla jääkiekkoilijalla olisi oikeus välillä taantua?

Granlundilla on takanaan ylimääräinen ja kuluttava otteluruuhka vuoden vaihteen alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, pitkään kestänyt kuumetauti keväällä sekä päivästä toiseen kestävä rooli huomion keskipisteessä.

Ja onko kysymys edes taantumasta? Vuosi sitten Granlund oli tehnyt seitsemän ottelun jälkeen pisteet 1+5=6. Nyt niitä on 0+4=4.

Pienemmällä siveltimellä ovat maalailleet myös ketjukaverit Jarkko Immonen ja Janne Pesonen. Immosen tehot olivat vuosi sitten tässä vaiheessa 4+2=6, nyt 3+1=4. Pesosella vastaavat lukemat olivat Bratislavassa 1+4=5 ja nyt 1+2=3.

Kysymys on hyvin pienistä, jopa merkityksettömistä marginaaleista, jotka kylläkin ovat saaneet valmennusjohdossa aikaan suurta huolta ja hämmennystä.

Onko huoli yhteinen ja kansallinen?  Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Leijonilla on oikeasti huippuvireinen ykkösketju, joka todella osaa ammattinsa.