Kun sisään lompsii Erkka Westerlund, 55, vanavedessään Hannu Virta, 49, siinä ei ole mitään yllättävää. Kuvio on kuin paluu menneisyyteen tai kiitosvirsi kokemukselle. Sama parivaljakko taikinoi hopeaa Torinon olympiajäällä 2006, mitä voidaan pitää Suomen kaikkien aikojen kovimpana kiekkosaavutuksena.
Mutta kun ketjun kolmantena lenkkinä salamavalojen ristituleen astelee 35-vuotias babyface Lauri Marjamäki, Jääkiekkoliiton valtaa pitäville voi pokata ja kumartaa. Marjamäki edustaa Suomessa nykyaikaisen valmentajasukupolven huippuosaamista, joka ei rajoitu vain tähän päivään. Energinen, dynaaminen ja ennen kaikkea suurta tunteen paloa valmennusta kohtaan tunteva Marjamäki on tullut huipulle jäädäkseen.
Hänen aikansa A-maajoukkueen päävalmentajana ei ole vielä, koska hän on liian ”nuori ja kokematon”. Mutta tämäkin asia korjaantuu, kun ajan ratas pyörii. Marjamäki hankkii viimeiset kannuksensa Kärpissä 2013–2015, minkä jälkeen hän on eräänä päivänä kypsä vetovastuuseen myös A-maajoukkueessa.
Marjamäen valmennuspesti A-maajoukkueessa saa vipinää aikaan myös Kärpissä. Vaikka valmentajat eivät sitä koskaan myönnäkään, maajoukkuevalmentajien seurakytköksillä on selkeä yhteys myös MM-kisa- ja olympiavalintoihin. Kaikki kunnioitus esimerkiksi Juha-Pekka Hytöstä kohtaan, mutta tämä ei olisi ikinä tullut valituksi MM-kisoihin 2009 ja 2010, ellei maajoukkueen valmennustiimiin olisi kuulunut JYPin sen aikakauden päävalmentaja Risto Dufva.
Tätä taustaa vasten esimerkiksi Miikka Salomäellä ja Joonas Donskoilla on elämänsä tilaisuus nousta kaudella 2013–2014 maajoukkueeseen – ei nyt sentään olympiapelaajiksi, mutta toukokuun 2014 MM-kisapelaajiksi. Etenkin, jos he edustavat edelleen Kärppiä ja jos kehitys jatkuu yhtä kovassa noususuhdanteessa kuin parin viimeisen vuoden aikana.
Suurissa linjoissa Kärpät saa päävalmentajakseen miehen, joka on vallitsevien markkinoiden paras valinta. Marjamäen myötä Kärppiin riittää pelaajien keskuudessa imua, sillä hänen persoonaansa ja valmennusmetodeihinsa liittyy Suomessa varauksetonta kunnioitusta ja arvostusta.
Westerlundin yksivuotisen pestin jälkeen päävalmentajaksi noussee Kari Jalonen, joka on silloin vapaa Torpedon velvollisuuksista. Jalonen valmentaa leijonia 2–4 vuotta, minkä jälkeen on Marjamäen vuoro nousta leijonakuninkaan himoitulle valtaistuimelle.
Westerlundin motivaatio uutena päävalmentajana on kyseenalaistettu siellä sun täällä. Kiinnostaako pesti yleensä ketään, koska huippuvalmentajat vuolevat niin SM-liigassa kuin etenkin KHL:ssä huikeita summia?
Westerlundin pokka Turussa piti hyvin. Vakavalla naamalla hän väitti, ettei kukaan ole häntä käännyttänyt, suostutellut tai ylipuhunut. Hyvä jos näin on, sillä Moskovan MM-hopean (2007) jälkimainingeissa Westerlund oli lopen kyllästynyt kärpästen surinaan ja itseensä kohdistuneeseen kritiikkiin. Muppet Show sai jäädä, mutta ei näemmä lopullisesti.
Se, että Westerlundin sopimus on yksivuotinen, kertoo kaiken olennaisen. Jos hänen tunteenpalonsa hipoisi taivaita, miksi Jääkiekkoliitto ei sorvannut sopimusta omien toiveidensa mukaisesti kaksivuotiseksi.
Leijonat eivät saaneet parasta mahdollista miestä päävalmentajakseen, mutta parhaan mahdollisen saatavissa olleen miehen ja parhaan mahdollisen kakkosen Lauri Marjamäen.
Paras ykkönen olisi ollut Kari Jalonen.
Kolumni