Kärppien puheenjohtaja Tommi Virkkunen muotoili viime talvena huolellisen vastauksen kriittiseen kysymykseen: ”Harri Ahosta tulee vielä Suomen paras urheilutoimenjohtaja.”
Kysymys liittyi Kärppien pelaajahankintoihin, joissa epäonnistuminen oli edellisinä vuosina, erityisesti kaudella 2010–2011, ollut enemmän sääntö kuin poikkeus.
Aho aloitti tehtävässään joulukuussa 2009. Alussa hänen työnsä arviointia vaikeutti se, että joukkueessa oli Ahon edeltäjän Ari Hillin hankkimia pelaajia. Nyt – syksyllä 2012 – Ahon oma kädenjälki piirtyy jo tarkkarajaisena.
Kärppien täsmähankintojen osumatarkkuus on parantunut merkittävästi, mistä Aho ansaitsee tunnustuksen. Juha-Pekka Haatajan pitkän sopimuksen järkevyyttä ei kyseenalaista enää kukaan. Jason Demers on SM-liigan parhaita puolustajia, ja hyökkääjä Toni Kähkönen nostaa esimerkillään jokaisen joukkuekaverinsa työtehoa.
Ainoa kysymysmerkki on Tomas Plihal, joka hankittiin Ouluun ykkösketjun keskushyökkääjäksi.
Katseet kääntyvät takaisin Plihaliin, jos NHL:n työsulku päättyy ja Jussi Jokinen, Kyle Turris sekä Jason Demers suuntaavat takaisin Pohjois-Amerikkaan.
Plihal on hyvä jääkiekkoilija, mutta onko hänestä sittenkään mestaruutta tavoittelevan seuran johtavaksi pelaajaksi? Jos ei, mikä on Kärppien ja Ahon varasuunnitelma?
Tilanne Pohjois-Amerikassa voi muuttua yhdessä yössä.
Kolumni