Neljäs sija on OK, mutta pettymyshän se on. Näin määritteli päävalmentaja Jukka Jalonen Leijonien tilinpäätöksen sunnuntaina noin puoli tuntia hävityn pronssipelin jälkeen.
Jalosen sanoihin on helppo yhtyä. Marginaalit jääkiekkomaailman huipulla ovat pienet, ja jokaista sijoitusta neljän parhaan joukossa on arvostettava, mutta....mutta kun neljäs sija ei tunnu miltään. Ei etenkään nyt, kun Leijonat putosivat korkealta valtaistuimelta tantereelle.
Kun menestys ja odotusarvo eivät kohtaa, kritiikki osuu ensisijaisesti päävalmentajaan, ja jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Valitsiko hän oikeat pelaajat? Oliko pelitapa oikea? Valitsiko joukkueessa riittävän hyvä ilmapiiri? Olivatko kaikki pelaajat riittävän sitoutuneita?
Vastausta ei tiedä edes päävalmentaja esikuntineen. Tuskin tietävät senkään jälkeen, kun syväanalyysi leirityksistä, valmistavista maaotteluista ja yli kahden viikon MM-turnauksesta on tehty. Jääkiekko ei ole rakettitiedettä, vaan yksinkertaisten miesten yksinkertainen peli, jossa sattuu ja tapahtuu jatkuvasti jotain, mitä ei ihmisjärjellä aina pysty selittämään.
Esimerkiksi. Miksi kaksi kokenutta Leijonahyökkääjää pelaa hyökkäyspäässä melkeinpä peräkkäisissä vaihdoissa tilanteen väärin?
Tshekki pääsee 3–2-ylivoimahyökkäykseen ja tekee molemmilla kerroilla maalin.
Siihen ratkesi MM-pronssi vuosimallia 2012.
Ruotsalaisten MM-fiasko osoitti, että 16 NHL-pelaajan tähtisikermä ei ole moottoritie onneen. Leijonissa NHL-pelaajia oli neljä, joista kolme (Jussi Jokinen, Mikko Koivu, Valtteri Filppula) edusti joukkueen ehdotonta huippua ja johtajuutta, mutta yksi, maalivahti Kari Lehtonen, mureni Kanada- ja USA-otteluissa ja katosi sen jälkeen symbolisesti maan alle.
Viime kevään maailmanmestaruus sumensi Jalosen ajattelutapaa niin, että NHL ei ole suomalaisille kaikkivoipa kirjainyhdistelmä.
Mutta kylmä fakta on myös se, että alisuorittavilla KHL- ja EHT-pelaajille ei MM-kisoissa pärjää.
NHL-apuja ei ole odotettavissa paljon lisää myöskään ensi vuonna. Miikka Kiprusoff, Toni Lydman, Joni Pitkänen, Kimmo Timonen, Saku Koivu ja Teemu Selänne ovat laskuista pois myös 2013. Ainoat uudet superluokan vahvistukset MM-jäällä saattaisivat olla Tuomo Ruutu ja Pekka Rinne.
Suomen ja Ruotsin yhteinen MM-koneisto järjesti muuten ensiluokkaiset MM-kisat, mutta lippujen törkeä ylihinnoittelu jätti suuhun happaman jälkimaun.
Kun kiekkokaravaani asettautuu jälleen ensi vuonna samoihin kaupunkeihin, voitaneen olla varmoja, että möhläyksistä on opittu.
Jos nimittäin tekee virheen, sehän ei sinänsä haittaa. Mutta jos tekee saman virheen uudelleen, se on jo suoranaista pöljyyttä.
Näkemiin, Helsinki 2012. Adjö, Stockholm 2012.
Terve, Helsinki 2013. Tjänare, Stockholm 2013.
Kolumni