Tuolloin 13-vuotias Korhonen asui Mainualla, 15 kilometrin päässä Kajaanin keskustasta. Tyttö oli ottanut pestin pikkulotaksi. "Hoidimme siltavartion muonitusta ja siivoilimme. Kyllä usein pelotti, kun pimeällä kotiin kulki."
Kajaania pommitettiin talvisodassa 13 kertaa. Kaupunki oli viholliselle tärkeä kohde rautatien, teollisuuslaitosten ja varuskunnan takia.
Helvi Korhosen nykyinen naapuri, muutamaa kuukautta nuorempi Maija-Leena Korhonen asui kaupungissa ja oli myös pikkulotta. Vastuullinen tehtävä löytyi Lehtikankaan puhelinkeskuksesta. "Koulut oli suljettu ja jotain hyödyllistä piti saada tehdä. Kai se isänmaallisuutta oli."
Ankarimmin Kajaania pommitettiin helmikuun 7. päivänä. Kaupunkiin pudotettiin noin 2 000 räjähdys- ja palopommia. Ne osuivat pääasiassa ydinkeskustaan, ja noin 70 rakennusta tuhoutui. Kaikkiaan talvisodan pommituksissa kuoli Kajaanissa 10 ihmistä.
"Kellarissa istuttiin ja pelättiin. Pommeja tuli melko lähelle, ja ne kyllä tuntuivat. Kun vaara oli ohi, kohtasi meitä kauhea näky. Kaupunki paloi laajalti", Maija-Leena Korhonen muistaa.
Molemmat tytöt joutuivat pelkäämään myös rintamalla olleiden veljiensä puolesta. Sodan loppuminen tuntui helpottavalta, eivätkä lapset pohtineet aikuisten tavoin rauhan kestävyyttä.
"Kouluunkin ehdittiin ennen kuin jatkosota alkoi. Se tiesi lottapalveluksen jatkumista. Sotilaskotityössä olen mukana vieläkin", 83-vuotias Maija-Leena Korhonen kertoo.
Kommentoi