Joskus sanotaan, että lika on ainetta väärässä paikassa. Tai sanotaan, että se on vaatteen käyttöarvoa alentava epäpuhtaus. Niin tai näin, likaa on useanlaista: veteen liukenevaa, rasvaista, pigmenttimäistä, värjäävää, hiilihydraateista tai proteiineista koostuvaa. Ja kun näitä kaikkia voi olla samassa pestävässä vaatteessa, vaaditaan pesuaineelta monenlaisia ominaisuuksia.
Pyykinpesussa kohtaavat pestävä vaate, siinä oleva lika ja pesuliuos.
Pesuliuos koostuu vedestä ja siihen lisätystä pesuaineesta. Synteettinen pesuaine sisältää tensidien lisäksi tehoaineita, esimerkiksi valkaisuaineita ja vedenpehmentimiä. Apuaineina käytetään usein entsyymejä ja vaahdonsäätelijöitä. Lisäksi pesuaineessa on useita muita sen ominaisuuksia parantavia yhdisteitä.
Tensidillä on useita tärkeitä tehtäviä. "Se alentaa veden pintajännitystä, mikä taas vaikuttaa veden kostutuskykyyn. Vesipisara leviää pinnalla, jolloin pesuaine pääsee vaikuttamaan paremmin kankaassa olevaan likaan ja saa sen siitä irti", professori Marja Lajunen Oulun yliopiston kemian laitokselta kertoo.
Tensidimolekyyli on pitkäketjuinen yhdiste ja sen toinen pää on vesiliukoinen ja toinen veteen liukenematon. Vesiliukoinen pää voi olla positiivisesti tai negatiivisesti varautunut, tai sitten sähköisesti neutraali. Amfoteerisen tensidin varaus vaihtelee pH:n mukaan.
"Vesiliukoinen pää on vesikerroksessa ja liukenematon pää pyrkii likaa kohti. Toinen pää siis sitoo lian ja toinen vetää sitä veteen irti vaatteen kuiduista", Lajunen sanoo.
Pesuliuoksessa tensidimolekyylit ympäröivät likahiukkaset ja muodostavat miselleiksi sanottuja muodostelmia. "Ne asettuvat palloiksi likahiukkasen ympärille. Samanlainen liuottaa samanlaista: siksi veteen liukenemattomat päät ovat likaan päin ja liukenevat veteen päin", Lajunen kuvaa.
Lajusen mukaan on tärkeää, ettei lika pääse saostumaan takaisin kankaaseen, vaan pysyy vedessä.
"Lian liuottaminen ja sitominen eivät ole salamajuttu. Annetaan kemialle aikaa."
Veden kovuus tarkoittaa veteen liuenneiden kalsium- ja magnesiumionien määrää. Mitä enemmän niitä on, sitä kovempi vesi.
"Vedenpehmentäjä sitoo vedestä kalsium- ja magnesiumioneja pois ja tekee siten vedestä pehmeämmän. Aikaisemmin pehmentämiseen käytettiin enemmän fosfaatteja, nykyään paljolti zeoliitteja. Pehmentimien avulla pesuaine pääsee lian kanssa paremmin kosketuksiin, poistaa lian kuidusta ja pitää sen liuoksessa, kunnes se lopulta poistuu", Lajunen toteaa.
Natriumkarbonaatti ja natriumsilikaatti ovat pesuemäksiä. "Ne säätelevät pesuliuoksen pH:ta ja nostavat emäksisyyttä. Niiden tarkoituksena on saada tensidit toimimaan paremmin."
Kun värillinen lika poistuu kankaasta, siitä voi jäädä väriainetta. Valkaisuaineet poistavat väritahran. Valkaisuaineina voi olla vaikka natriumperkarbonaatti tai -perboraatti. "Aktiivinen happi on reagoiva ja valkaiseva."
Pesuaineessa olevat entsyymit ovat proteiineista muodostuneita biologisia katalysaattoreita. Ne ovat luonteeltaan valikoivia, tietyn tyyppinen entsyymi pilkkoo esimerkiksi rasvaa ja toinen proteiineja. Entsyymi osallistuu lian pilkkoutumisreaktioon siten, että se itse ei kulu reaktiossa.
Luonnon entsyymejä käytettiin jo ennen vanhaan. "Teurastajat liuottivat likaisia vaatteitaan teuraseläinten elimistä veteen liuenneissa uutteissa, koska niillä oli huomattu olevan puhdistava vaikutus", Lajunen kertoo.
Pesuaine sisältää myös vaahdonsäätelijöitä, esimerkiksi paraffiiniä tai silikoniöljyä.
"Aikaisemmin käytettiin pulsaattoripesukoneita, niissä pesuaine mahtui vaahtoamaan. Nykyisissä rumpukoneissa pesuallas on umpinainen, joten runsas vaahto alkaisi pursuta ulos koneesta. Tästä vaahdottomuusominaisuus on lähtenyt liikkeelle. Vaahdonsäätelijät estävät liiallista vaahtoa, mutta tuottavat pienen vaahdon."
Marja Lajunen uskoo pesuaineiden tulevaisuudessa tulevan käyttöön vielä erikoistuneempia entsyymejä. Esiin nousee erityistarpeita, koska uusia kangasmateriaaleja kehitellään. Myös ympäristöystävällisyys on aina ajankohtainen asia.
