Suuri osa lakikielen mies-loppuisista sanoista on sellaisia, joille olisi vaivatta löydettävissä sukupuolineutraali vastine: arviomies on korvattavissa arvioijalla, asiamies edustajalla tai valtuutetulla, puhemies puheenjohtajalla ja virkamies viranhaltijalla.
Monissa maskuliinimuodoissa mies-sanaa on käytetty turhaan -- kuten sanoissa pappismies ja valitsijamies -- ja toisinaan se voitaisiin jättää pois muuttamalla yhdyssanan määriteosa tekijännimeksi. Esimerkiksi rajavartiomies voidaan muuttaa muotoon rajavartija.
Mies-sanan käyttö edellä mainitun kaltaisissa muodoissa kertonee kuitenkin mies-sanaan liitetyistä myönteisistä käsityksistä: se ikään kuin lisäisi tekijännimen uskottavuutta ja kertoisi viittauskohteen vankasta ammattitaidosta.
Usein kiistellään siitä, kumpi on tärkeämpää, ilmausten sukupuolineutraalius vai ilmausten kotoperäisyys. Painotettaessa jälkimmäistä voidaan väittää, että lakimies on suomen kielessä parempi ilmaus kuin juristi; sukupuolineutraaliutta korostavat tahot taas suosivat juristia huolimatta sanan vierasperäisyydestä.
Voidaan myös päätellä, että vaikka tarjolla olisi lukuisa joukko sukupuolineutraaleja muotoja, säädöskielen laatija on päätynyt maskuliinimuotoon. Vaikka hän tuntisi aiheesta käydyn keskustelun, hän voi pitäytyä maskuliinimuodoissa perinteen, sanojen tuttuuden ja ennakoitavuuden, lyhyyden ja ytimekkyyden tai muun syyn vuoksi. Jos lainvalmistelija päättäisi korvata jonkin mies-loppuisen sanan sukupuolineutraalilla muodolla, jouduttaisiin harkitsemaan, uudistetaanko kaikki ne sääntelyt, jossa maskuliinisana on esiintynyt.
