”Elämä ilman yhtäkään teollista vauvanruokapurkkia onnistuu loistavasti”, vakuuttaa tuoreen Luomuruokaa lapselle -kirjan tekijä Matleena Lahti.
Monelle äidille kaupan valmissoseet ovat itsestään selvä vaihtoehto, kun vauva alkaa siirtyä kiinteisiin ruokiin.
”Se on asia, jota ei edes kyseenalaisteta. Pienellä vaivalla ruuan voisi valmistaa alusta saakka itsekin”, Lahti vinkkaa.
Suomi on johtavia lastenruokamaita niin purkkiruokien kehityksessä, tuotannossa kuin käytössäkin. Valmiita lastenruokia syödään keskimäärin 45 miljoonaa purkkia vuodessa.
”Se tarkoittaa 2–3 purkkia lasta kohden joka päivä!”, Lahti hämmästelee.

Kun Lahden esikoinen, pian nelivuotias Viljo, tuli kiinteiden ruokien maisteluikään, kotitalousopettajaksi kouluttautunut tuore äiti teki ensimmäisen ekskursionsa kaupan lastenruokahyllylle.
”Se oli shokeeraavaa. Purkkia purkin perään, jopa kolmevuotiaille! Kun aloin tarkemmin tutkia tuoteselosteita, huomasin, että moniin lastenruokiin on lisätty erilaisia täyteaineita, ja esimerkiksi hedelmäsoseet ovat usein suurimmaksi osaksi suurustettua vettä.”
Lahti arvelee vauvanruokapurkkien olevan jatkumoa nykyiselle eines-elämäntavalle.  Jos vanhemmat eivät ole tottuneet laittamaan ruokaa, ei muuta vaihtoehtoa kuin purkkiruokaa osata edes ajatella.
”Lapsen syntymä on viimeistään hyvä syy opetella edes alkeelliset kokkaustaidot. Samalla tulee opettaneeksi lapselle alusta lähtien kotiruuan arvostusta ja sitä, ettei ruoka kasva purkissa”, Lahti huomauttaa.
Euron hintainen valmisruokapurkki saattaa tuntua edulliselta vaihtoehdolta, mutta Lahti on toista mieltä.
”Euroja hupenee valmisruokaan yllättävän paljon. Samalla rahalla saa taatusti myös tuoreet raaka-aineet, ja samalla tietää varmasti, mistä maksaa”, Lahti huomauttaa.
Lahti puhuu myös toisesta aikamme vitsauksesta: ruuan päätymisestä roskiin.
”On turhauttavaa, millaiset määrät meillä menee ruokaa roskiin. Kun soseet tekee itse ja pakastaa ne jääpalamuotteihin tai pieniin pakastepusseihin, hävikkiä ei synny eikä tarvitse olla heittämässä purkinpohjia roskiin”, kotitalousopettaja huomauttaa.

Lahti puhuu painavin sanoin luomun puolesta. Siihen on kolme syytä: terveellisyys, turvallisuus ja parempi maku.
”Luonnonmukaisesti viljellyn ruuan ravintosisältö on parempi kuin tavanomaisesti viljellyn, ja ruoka on myös turvallista, koska esimerkiksi kemialliset torjunta-aineet ovat luomutuotannossa kiellettyjä. Makuasian voi jokainen todeta itsekin: luonnonmukaisessa kasvutahdissa kasvanut ja luonnon omilla lannoitteilla ravittu kasvis on aidon makuinen.”
Luomusta ei Lahden mukaan kuitenkaan tarvitse kasata itselleen paineita.
”Hyvä lähtökohta on, että ostaa luomuna sen, mitä on tarjolla. Myös ruuan alkuperään kannattaa kiinnittää huomiota. Parhaimmillaan luomuruoka on hyvää, lähellä tuotettua lähiruokaa.”

Purkin pakkaaminen ostoskärryyn saattaa tuntua helpolta vaihtoehdolta kiireisen arjen keskellä. Matleena Lahti kehottaa kuitenkin ravistelemaan tottumusta.
”Puikkaa seuraavalla kerralla kaupassa vähän toiseen hyllyväliin sen purkkirivistön sijaan. Itse kokkaaminen ei vaadi superäitiyttä, vaan hitusen viitseliäisyyttä. Lisäksi ruuan laittaminen kotona on hauskaa yhdessä tekemistä ja jopa trendikästä!”
Vauvalle ruokaa
Ensimmäisenä elinvuotenaan lapsi kolminkertaistaa painonsa ja kasvaa pituutta noin 30 senttimetriä.
Kiinteitä ruokia voi alkaa tarjota vauvalle äidinmaidon tai äidinmaidonkorvikkeen rinnalla vauvan täytettyä neljä kuukautta.
Kasvikset on hyvä tarjota aluksi kypsennettyinä soseina, jolloin niiden sulavuus on parempi.
Yhden viikon aikana kannattaa lisätä korkeintaan kaksi uutta makua. Vauva voi tarvita noin 15 maistelukertaa uuteen makuun tottuakseen.
Myös imettävän äidin ruokavaliolla on suuri merkitys vauvan ravinnonsaantiin.
Kiinteään ruokaan siirryttäessä pyritään myös säännölliseen ateriarytmiin.

Matleena Lahti, Luomuruokaa lapselle. Vauvaperheen keittokirja, 2012, Moreeni