Ystävykset kulkivat metsään ja saapuivat kohta aukiolle, jonne Kati-kärppä oli aamulla kasannut ison risukasan.
Käpälän käänteessä Kati loihti risukasaan tulen ja nelikko pääsi kuivattamaan turkkejaan lämpimän tulen läheisyydessä.
"On ollut taas mukava kesä ja syksy", karhupoika Taneli pohti ja toiset nyökyttelivät.
"Olemme tutustuneet uusiin eläimiin ja jokainen päivä on tarjonnut jonkinlaisen seikkailun", Olli-kettu mietiskeli.
Ystävykset muistelivat lämmöllä kulunutta kesää, kunnes Taneli kuuli isänsä huhuilun.
"Minun täytyy nyt lähteä talviunille", Taneli sanoi hieman haikeana.
"Me voimme saatella sinut pesäkolollesi", Kati keksi.
Taneli ilahtui tästä ja eläimet lähtivät vaeltamaan kohti Tanelin kotikoloa. Isä-karhu odottelikin jo ovensuulla ja ystävykset hyvästelivät toisensa talven ajaksi.
"Nuku hyvin Taneli, nähdään sitten keväällä taas", Niina-orava huikkasi vielä.
Taneli hymyili onnellisena, kunnes astui pesäkoloonsa talviunille.
