Eläimet säntäsivät Olli-ketun luokse. Olli makasi maassa ja Jukka-jänö otti ohjat käsiinsä.
Tämä ravisteli hieman Ollia ja toiset eläimet olivat täysin hiljaa Ollin ympärillä. Pian Olli raotti silmiään ja kaverit huokaisivat helpotuksesta.
"Mitä tapahtui?", utelias Jukka-jänö kysyi Ollilta.
"Minä kokeilin laskea niin kuin sinä. En ole niin taitava, enkä hallitse kehoani yhtä hyvin. Huomasin, että puu on edessä, enkä ehtinyt reagoida siihen ja sitten vain törmäsin", Olli kertasi ja toiset nyökkäilivät.
"Sait varmaan kovan tällin, kun olit hetken liikkumatta", Jukka arvioi ja pyysi Ollia nousemaan pystyyn.
Ollin etutassua hieman aristi, mutta tunsi olonsa muuten hyväkuntoiseksi.
"Kaikki on nyt hyvin. Mutta muistakaa kaverit, että ei kannata yrittää itselle liian haastavia temppuja heti, vaan harjoitella pala kerrallaan", Jukka kehotti ystäviään.
Kohta eläimet viilettivät taas mäkeä alas pienestä säikähdyksestä huolimatta, Ollin parannellessa tassuaan mäen sivussa.
