”Miten löysit tänne talon liepeille? En edes tiedä täällä olevan juna-asemaa”, minkinpoika ihmetteli.
Kärppätyttö Kati kertoi tarinan miehestä ja tämän taskusta sekä talon hienoista tauluista.
Minkinpoika tuijotti Katin kertomusta ihmeissään.
”Minua on varoitettu menemästä lähemmäs taloa”, minkki virkkoi Katille.
Yhtäkkiä Katin maha murisi ikävästi.
”Taidan tästä lähteä jatkamaan matkaani, oli mukava tavata!” Kati hymyili ja lähti takaisin samaan suuntaan mistä oli tullutkin.
Talon lähestyessä Katia ihmetytti, miksi minkit varoivat taloa.
Enempää miettimättä Kati huomasi pihalla olevan peräkärryn. Katista peräkärry oli mitä loistavin nukkumispaikka väsyneelle matkalaiselle.
Kati nosti pressun reunaa ja silmät lautasen kokoisina tuijotti peräkärryä, joka oli täynnä erilaisia maatuskoja.
”Kyllä minä sekaan sovin!” päätti Kati ja kömpi maatuskoiden joukkoon.
Kati heräsi tuntiessaan, kun peräkärry nytkähti liikkeelle.
Uusi seikkailu oli edessä.
