Kuva: Sanna Myllykangas
Kati-kärppä kipusi salamavauhtia ylös Niinan ja Kurren pesäpuun runkoa. Eläimet olivat säikähtäneet salaperäistä vaikerrusta, joka kuului niiden kavereiden pesästä.
Kati toivoi, ettei näkisi pesässä yhtään kuolemansairasta oravaa.
Kati kurkisti pesään, ja sen leuka loksahti auki. Niina ja Kurre näyttivät aivan normaaleilta, mutta niiden välissä lepäsi kaksi pienen pientä, vaaleaa palleroa, joiden Kati tajusi olevan oravanpoikasia.
Yhtä pikkuoravaa Niina piteli käpälissään. Niina ja Kurre hymyilivät tyrmistyneelle Katille iloisesti.
”Oho”, Kati sanoi.
