Tuittu-lumikko puuhaili itsekseen metsässä: välillä se keräili keppejä, välillä taas otti vauhdikkaita spurtteja puunrunkoja pitkin. Tuittu nautti omasta ajastaan, mutta kaipasi jotain säpinää.

Metsässä oli ollut koko kesän hyvin rauhallista ja seesteistä, eikä se oikein sopinut montaa viikkoa peräkkäin toimeliaalle lumikolle.

Kun metsässä ei tapahtunut edelleenkään mitään, Tuittu luovutti ja päätti ottaa päivänokoset. Lumikko kiepsahti suuren männyn kylkeen ja torkahti saman tien.