Molemmat olivat hyväntuulisia ja vitsit lensivät puolin jos toisin.

Pian ne saapuivat lammelle, missä Olli-kettu yritti pyydystää kaloja kylmästä vedestä Niina-oravan ohjeistaessa pyytämistä viereisellä kivellä.

Pian Olli kuitenkin luovutti, sillä kalaonni ei ollut kettupojan puolella.

Tunnelma oli leppoisa, mutta Taneli näytti vaipuvan hieman omiin oloihinsa.

Taneli muisti miten Louhi-siili oli muutamaa päivää aiemmin piristänyt sitä, kun karhupoika oli synkistellyt talviunista.

"Kaverit hei, minun täytyy mennä tänään jo talviunille", Taneli avautui.

Niina kipitti saman tien halaamaan Tanelia.

"Onhan se ikävää, mutta kaikki karhut tekevät niin. Sitten kun nukut hyvin, jaksat taas leikkiä meidän kanssa keväällä", Niina lohdutti.