Kati-kärppä oli touhukkaalla tuulella ja se säntäili sinne tänne keräten puunoksia ja risuja isoksi kasaksi pienelle metsäaukiolle.

Kun risukasa oli Katin kokoinen, päätti kärppätyttö, että risujen kerääminen saisi riittää.

Niinpä Kati lähti kipittämään kohti metsälampea, jossa se ajatteli ystäviensä viettävän aikaa.

Matkalla lammelle Kati löysi Taneli-karhun istumassa mättäällä. Taneli ahmi kaksin käpälin pakkasen puremia kirpeitä puolukoita, eikä se ensin edes huomannut Katia.

"Taneli, onko sinulla iso nälkä, kun syöt noin paljon puolukoita?" Kati kihersi ja Taneli hieman nolostui.

"Vanhempani käskivät minun syödä niin paljon kuin mahaani mahtuu, että jaksaisin koko talven nukkua sikeästi", Taneli selvensi.

Kati nyökkäsi hyväksyvästi ja kysyi lähtisikö Taneli tämän seuraksi etsimään muita ystäviä.