Kuva: Sanna Myllykangas
Taneli työnsi kasvonsa ulos pesästä, piti silmiään hetken kiinni ja tunsi kuinka hento tuulenvire kutitti tämän kuonoa.
”Ah, mikä kevään tuoksu”, Taneli ajatteli ja astui päättäväisesti ulos pesästä.
Käveltyään läheisen kuusen luokse, Taneli huomasi vanhempiensa istuvan lumimättäällä syöden lumen alta esiin kaivettuja marjoja.
”Hei äiti ja isä!” Taneli huudahti iloisesti ja juoksi vanhempiensa luokse.
”Olin vähän peloissani, että olette jättäneet minut kokonaan yksin”, Taneli sopersi.
”Heräsimme vain hieman ennen sinua, emmekä raskineet herättää”, Tanelin äiti rauhoitteli poikaansa.
”Ja jäimme syömään tähän lähelle, jotta löytäisit meidät heti herättyäsi”, isä-karhu huikkasi syömisensä lomasta.
